Kalle. Niin, mutta miten ajatella, siinäpä temppu. Mutta otanpa toisen esimerkin. Mitä tiedät filologiasta?
Kaisa. Se oli hirveä sana se. Siitä en koskaan eläissäni ole kuullut puhuttavan. Näkyy kyllä, mikä Kallelle maistuu, koska hänen tieteissään on niin paljo viiliä.
Kalle. Ole puhumatta viilistäsi. Filologia on se, kun tuntee yhden taikka useampia kieliä oikein perin pohjin.
Kaisa. Minä osaan suomea ja ruotsia, sekä präntättyä että trykättyä, ja pikemmin myyn minä pois sinut kuin sinä minut. En ole tarvinnut siihen mitään ilokiaa. Kas, nyt sain kuitenkin sen sanan suustani.
Kalle. Sinä osaat! Koetapa deklineerata sana ihminen. Miten kuuluu se abessivissa?
Kaisa. Mitä! Ei ketään ihmistä saa sanoa pässiksi.
Kalle. Tuhmus! Se kuuluu ihmisettä ja ihmisittä.
Kaisa. Luulinpa, että se on jotain, jok' on ihmisittäin.
Kalle. Oliko ihminen substantivum vai adjectivum?
Kaisa. Kissa sen tietää. Minä tiedän vaan, että ihminen on viheliäinen olento tässä maailmassa.