Kalle. Söin, söit, söi, söimme, söitte, söivät. Plusqvamperfectum kuuluu: olin syönyt, ja futurum: olen syövä. Miten on esimerkiksi conditionalis?
Kaisa. Etköhän sinä vielä ole saanut kylliksesi? Sepä syömistä totta toisen kerran?
Kalle. Siinä sanotaan: söisin.
Kaisa. Vieläkö nytkin?
Kalle. Panen vetoa, ett'et edes tiedä, miten sana kuuluu imperativossa.
Kaisa. No, antakaa kuulla, hyvä herra!
Kalle. Silloin sanotaan: syö.
Kaisa. Kiitoksia vaan.
Kalle. Sanopas minulle syö-sanan pää-sijat.
Kaisa. No, joko nyt siatkin pääsivät syömään. Voi pulskia pitoja!