Kalle. Pääsijat ovat: syön, syödä. Mutta pahemmat taivuttaa ovat verba contracta. Mitenkäs niissä tulisit toimeen?
Kaisa. Voi, voi!
Kalle. Mikä pars orationis on voi?
Kaisa. Onko voikin latinaa?
Kalle. Ei, se on suomea, mutta tahdon tietää, mitä sanalajia se on. Mihinkä luokkaan se kuuluu?
Kaisa. Kuuluipa minne hyvänsä.
Kalle. Voi on interjectioni. Tiedätkö mitä interjectioni on?
Kaisa. En, totta maar, tiedäkään. Päätäni rupeaa pyörryttämään.
Kalle. Nyt näet, kuinka vähän sinä tiedät, Kaisa. Sinä olet niin kauhean tietämätön, että pienin poika ensimmäisellä luokalla tietää enemmän kuin sinä. Ja kuitenkin luulet sinä tuntevasi tieteet!
Kaisa. Ei kenkään voi tietää kaikkea. Sinä olet itse niin taitamaton minun toimissani, ett'et osaa laista lattiaa kunnollisesti. Jumala on asettanut niin viisaasti, että muutamat osaavat yhtä, toiset toista. Ja jos joku osaa paremmin yhden asian, niin ei hän saa olla ylpeä siitä. Löytyy kuitenkin paljo, jota hän ei tiedä.