Ja jotkut meist' oli kasakit
Ja piikit ol' aseina,
Vaan toiset taas oli husaarit
Ja sapelit sivuilla.
Suurukseks mämmiä oli suotu,
Ja päivän kunniaks simaa juotu.
Lennä, Virkku,
Niinkuin sirkku!
Hopita, kopita, heh he lei!
Kun päästään kaupungist' ulos vaan,
Niin oitis jo tappeluun!
Ja piikit ja miekat heilumaan,
Ei aikoa arveluun.
Kas maamies juhdalla ajaa tiellä,
Se täytyy töytätä kumoon siellä.
Lennä Virkku, jne.
Mut siin' oli vanha krouvila,
Sit' en minä tiennytkään,
Vaan Virkku ties ja sen kohdalla
Hän syrjähän hyppäämään!
Se häijy huiskaht' ovelle tallin,
Mä maahan paikalla mullin mallin.
Lennä, Virkku, jne.
Ja pojat kirkuivat, hip hap hei!
Kenraali kas pakenee!
Mä kaikin voimini huusin: ei,
Mun ratsuni vehkeilee!
He kaikki nauroivat. Maamies ilkkui,
Myös juhdan silmä pilkaten vilkkui.
Lennä, Virkku, jne.
Mä jälleen selkähän kompuroin.
Voi lakkia, takkiain!
Mä täplikäs olin, minkäs voin!
Viel' ilkkua kuulla sain:
On miestä, urhoa kenraalissa!
— Ratsastakohon Virkulla kissa,
Lennä, Virkku,
Niinkuin sirkku!
Hopita, kopita, heh he lei!
"PAREMPI" JA "HUONOMPI".
Niin, te Elman tunnette,
Kulki hän täst' ohitse,
Ylväs, pöyhkä mieleltänsä.
Sievä, hieno, kauniskin;
Hattu, kappa, kaulustin
Joululahjat isältänsä,
Päätään vaunuiss' istuissaan
Nyökkäs kovin kopeaan.
Kouluun sitte tultuaan
Hän ol' arka arvostaan.
Monta köyhää lasta siellä,
Häveljästä, siivoa,
Halvass' istui puvussa.
Ylä-penkkiin mahtimiellä
Rohkeest' Elma istahtui.
Tietkääs, mitä tapahtui?
Kursaamatta, totta mar,
Kiivas opettajatar
Otti oitis tytön, vaikka
Vastahan se taisteli,
Alapenkkiin asetti.
"Siivon, ahkeran se paikka;
Nouse sinne ansaiten,
Saathan, lapsi, paikan sen."
Häveten ja harmissaan
Enti Elma kotiaan.
"Rakas äiti, kuule pijan
Kouluss' istuu parhaastaan
Huonompata kansaa vaan;
Mä sain siellä alasijan,
Sillä lailla tosiaan
Parempia kohdellaan!"