"Enkö itkisi? Niin ja niin on asia laita", selitti Hegesippus.
"Mutta tiedäthän sinä kuitenkin vähäsen", sanoi koko metsä.
"Kyllä", sanoi poika, "mutta en tiedä kotitietä."
"Hyvästi", sanoi metsä.
"Ei, odotas hiukkasen", huoahti Hegesippus unissaan. "Olepas hyvä ja näytä minulle tie kaupunkiin! Päällystakkini, kalossini ja isäni keppi jäivät ojaan, minä kuolen vilusta."
"Mutta tiedäthän sinä kuitenkin vähäsen", toisti metsä.
"En, metsä rakas, minä vakuutan sinulle, ett'en tiedä en niin mitään", huokasi poika sydammen tuskassa.
"Todellakin, oletko niin äärettömän tietämätön?" kysyi metsä.
"Olen, mitä vaan tahdot, kunhan neuvot minua kotiin", sanoi poika.
"Ei, odotas", sanoi metsä, "pois kiertelemiset! Tunnusta rehellisesti, ett'et mitään tiedä luonnon todellisesta elämästä ja laadusta, vaikka lörpötteletkin kirjoista koko joukon ulkoläksyjä! Tunnusta tietäväsi vähemmän kuin muurahainen pesässään tahi pienin neulanen kuusen oksalla."