Mutta ylhäinen herra sanoi hänelle: "rakas poika, sinä olet pelastanut minun kunniani ja omaisuuteni. Minun syytetään ottaneen kruunun rahoja, ja nämä paperit todistavat minun viattomuuteni. Kerroppas nyt, miten löysit tämän arkkusen!"
Karhu kertoi seikkailunsa, mutta ei maininnut sanaakaan, miten huonosti häntä isintimänsä oli kohdellut.
"Kyllä sinusta näen, että olet rehellinen poika", sanoi yönuttuinen herra. "Suostutko siihen, että panen sinun puolestasi tuhat riksiä pankkiin ja annan siitä sinulle kirjallisen kuitin?"
No, Karhu tietysti siihen suostui; mitäpä hän olisi tehnytkään niin paljolla rahalla? Hän kiitti ylhäistä herraa, palasi kapteeninsa luo ja kertoi hänelle tämän uuden onnensa. Kapteeni hymyili ja sanoi: "no, Metsäkarhu, nyt olet rikas, eikä sinun enää tarvitse kärsiä merielämän vaivoja. Nyt voit olla laiska ja syödä paljasta torttua monta vuotta."
"Ei toki, niin tyhmä en ole", vastasi Karhu. "Nyt minä teen työtä ja opin meripalveluksen. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua pääsen vähän ylempään arvoon ja sitte perimieheksi…"
"Ja sittekö kapteeniksi?"
"Niin, sitte kapteeniksi", virkkoi Karhu, punastuen itsekin noin suurta kunnianhimoansa. "Minä käytän rahani oppiakseni purjehdustaitoa, ja kun saan oman laivan, lähden Raumaan äitiäni hakemaan."
"Se on oikein, Metsäkarhu!" kehoitti kapteeni. "Pidä vain perää sitä ilmaa kohti, niin Jumala kyllä auttaa sinua!"
Karhu seurasi päätöstänsä kuin mies. Kaksi vuotta oli hän kajuutanvahtina, kasvoi yhä vahvemmaksi, alkoi astua merimiesten tapaan hajasäärin, yleni sitte laivapojaksi, merimieheksi, alaperimieheksi. Hän purjehti ympäri maailman, kärsi vaivoja, mutta oli aina reipas ja iloinen. Kaksi talvea hän luki purjehdustiedettä, suure- ja maantiedettä, suoritti tutkinnot ja tuli kapteeniksi sekä sai kuljettaakseen eri laivan. Hän oli oikeudentuntoinen, taitava ja luotettava, ja kaikki menestyi hänelle hyvin. Muutaman vuoden kuluttua oli hänellä jo kaunis, aivan oma laivansa, nimeltä Emäkarhu.
Eräänä päivänä nousi Raumassa suuri hälinä. Kaupunkia kohti purjehti vieras laiva, jonka vertaista ei koskaan oltu ennen nähty. Kaikki mastot ja lokit oli silattu messingillä, niin että ne loistivat päiväpaisteessa kuin kulta. Perä oli kullattu, etukeulassa välkkyi hopeainen karhu ja "Emäkarhu" näkyi joka lipussa kirjoitettuna.