Kaarle. Ei, maltappa, Satakauno; mitä sanot? Etkö tiedä, että minua koulussa pidetään tyhmänä?
Satakauno.
Siemen pien' on honka vasta,
Linnan laatii pieni lasta.
Niin ei pientä puolainta
Unhoteta, tallata;
Niin ei diadeemia
Koskaan kunnioiteta.
Kaarle. Lörpöttelet, Satakauno. Luulet tietäväs enemmän kuin muut, kun sinulla on niin monta nastaa, vaan ne ovat kaikki yhteen kasvettuneet.
Satakauno.
Sinut suuri Mestari
Huonettansa lähetti
Siivoomaan ja sulle noissa
Luonnon laajan kartanoissa
Tarvittavat tiedot soi.
Oi, kuin varroimme sua, oi!
Suvun jälkeen syntyi toinen
— Sen sai aikaan aurinkoinen —;
Sua kaikki vartoivat,
Joka keväält' tutkivat,
Kyselivät syksyn tullen:
Eikö tulle hän jo mullen?
Vaan ne kuihtuin kuolivat.
Syntyi taas ja laskivat
Tunnit asti tulosi.
Katso ympärillesi,
Tänään meille riemu näytä.
Odotus tuo pitkä täytä.
Vuoren, metsän kanssa anna
Meidän kruunu päähäs panna.
Tehdä näin sun kuuluisaksi
Luonnon lasten kuninkaaksi!
Kaarle. Satakauno, oletko lukenut raamattua?
Satakauno.
Luonnon kirja opettaa
Paljon Herran kunniaa.
Kaarle. Minä luen siis teille kirjoitettua sanaa.