Satakauno.
Lue! Kaiken juomme sen
Kuni aamusatehen.
Kaarle (lukee). "Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka hedelmän kantavat lainsa jälkeen, jossa sen siemen on maan päällä. Ja tapahtui niin. Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lainsa jälkeen, ja hedelmälliset puut, joiden siemen oli itsessänsä lainsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä"… Käsitättekö nyt, ketä odottaneet olette?
Satakauno.
Ymmärrän nyt, että me
Tuhat vuotta vuotimme
Häntä, elon antavaista,
Häntä, Isää taivahaista,
Häntä, joka kaikki voi,
Joka kaikki hyvin loi.
Huomaan: Eedenissä ihan
Puuttui suru, synti, viha,
Paha, surun tuoja turma,
Syksy, kesäriemun surma,
Talvi tuima tuiskuineen,
Kuurosateet rakeineen,
Viikate, mi meidät niittää:
Saimme Jumalaa vain kiittää.
Kaarle.
Kun Hän, alkulähde hyvän,
Vartoomanne ainiaan,
Vihdoinkin on ilmestyvä
Palkitsemaan, kostamaan,
Niin Hän rauhan rakentaa,
Entiselleen uudistaa;
Silloin kukat, ruohosetkin,
Ihmiset ja eläimetkin,
Koko luotuin jakso suuri,
Hyvä, puhdas, uus on juuri,
Tullen täten sopivaksi
Herran, Luojan palvelijaksi.
Kaikki kukat. Amen.
Kaarle.
Niitty nuori, ihanainen!
Kauan kukkas kaunokainen
Luojaa kiitti sanoitta
Lintuin kanssa kilvalla.
Kauan unhotettuna,
Tiedotonna, kainona
Näytti kukoistukses aika
Luojan kaikkivallan taikaa.
Luonnon kirkossa sait Luojaa
Palvella, sun onnes Suojaa.
Päivin Luojan raamattu
Etees oli avattu
Yli ilman, vetten, maan,
Yli tähtein yöllä vaan.
Niittyni, nyt parhaimpihin
Kiedo itses seppelihin:
Nyt sull' Luoja palkan soi,
Pyhää nyt sä viettää voit
Hartain mielin, riemuisana,
Seuranasi Herran sana.
Nyt sä oikein voit sen tietää,
Kenet kruunata sun sietää.