"Kerro sinä jotakin minulle, vaikkapa vain vaihteeksi."
"En minä muista yhtään."
"Etsi!"
"En minä löydä."
"Tahdotko oppia löytämään satuja?"
"Tahdon, tahdon niin mielelläni, suvenkorento!"
"Oli kerran muutamia pikku lapsia panttisilla, ja he olivat sopineet, että ken ei osannut lunastaa panttiansa, hän sai istua ja tyhjin suin katsella, kun toiset söivät mansikkamaitoa. Eräs poika tuomittiin lunastamaan panttinsa sadun kertomisella, mutta hän ei muistanut yhtään. Hän läksi koulumestarin luo ja sanoi: Hyvä maisteri, olkaa hyvä, antakaa minulle satu, muuten en saa mansikkamaitoa. — Vai niin, sanoi koulumestari; mitä on 9 kerta 7? — Eihän se ole satu, arveli poika. — Onpa kyllä, sanoi koulumestari, se on hyvä satu ja sen nimi on kertotaulu; tyydy siihen, ei minulla muuta ole.
"Poika läksi etsimään satuja ja saapui enonsa luo, joka oli kenraali. Mitä? sanoi kenraali; tiedätkö, mitä merkitsee: osoittaa kunniaa! — Eihän se ole satu, arveli poika. — Onpahan toki, vastasi kenraali, se on oivallinen satu, ja sen nimi on aseharjoittelu. Tyydy siihen, ei minulla muuta ole.
"Vielä meni poika kumminsa luo, joka oli valtioneuvos. Rakas kummi, anna minulle satu, muuten en saa mansikkamaitoa. — Hyvin mielelläni, vastasi kummi; tässä on ritarikunnan tähti, kaulassa kannettava Stanislain toisen luokan merkki kruunuineen ja miekkoineen. — Vaan eihän se ole satu, nyyhkytti poika. — Tottahan, sanoi kummi: se on kunnia: ei minulla muuta ole; tyydy siihen!
"Poika käveli edelleen ja saapui tätinsä luo, joka oli sala-vaatetusrouvana armollisen herttuattaren palveluksessa. Rakas täti, anna minulle satu, muuten en saa mansikkamaitoa! — Heti paikalla, sanoi täti; kas, tässä on irtanainen tukkapalmikko, muuta ei minulla ole. — Eihän tuo ole mikään satu, huokasi poika. — Onhan toki, sanoi täti; se on täydellisyys; tyydy siihen.