Ja Elsa itkee, äiti nyyhkyttää.
- Voi Peppe parka, puuros sulta jää!
Näin isä huokaa, nyyhkii, nenää niistää:
Sun aamuherkukseen kai susi riistää.
Näin itkettäiss' tul' akka tupahan:
— Ostaisko herra multa porsahan?
Se röhki tuolla metsässä niin pahoin;
Ma korjasin sen pussiin lihoin, nahoin.
— Ei, muori, nyt on laita onneton,
Meilt' oma possu karkuun juossut on.
— Tää rasvakas on, koetelkaapas kaulaa!
Tää painaa kyllä kuusitoista naulaa.
Ja muksis! pussi maahan laskettiin,
Sen suulta nuora auki päästettiin;
Ja tössähdykseen heräs poika nassu,
Hän nukkunut oli pussiin, Peppe hassu!
— Kah! Peppe! Oothan pikku Peppeli! —
Vaan Peppe, tuntein itsens vapaaksi,
Iloisna marssi juteltaissa siellä
Ja katsoi, saisko puuroa hän vielä.
— Mut pussissa? — Niin millä pyydyksin
Sen muuten oisin saanut kotihin?
En muilla keinoin potkureita suista,
Vaan pussin perään annan herran luistaa!
— Vaan muori kulta, tehän saatteki
Nuo viistoist' tuhat löytäjäisiksi…
— Viistoista kahvikuppia antakaatte
Kernaammin! Kai nyt Pepen pitää saatte.
TYTTÖKOULU MUMMUN AIKANA.
Olinpa miekin pieni tyttö —
Kyll' on jo siitä aikoja —
Punottu tukka nauhoissa,
Taskussa sokerryynimyttö.
Sun laillas tulin välistä
Ma kotiin liepeet märkänä.
Ei Hanna tantti ollut hellä,
Kun kysyi huoneentaulua:
Kuin kynttilöinä suorina
Me luimme, käsi sydämmellä.
Ken salavihkaa naurahti,
Sen tukkaa tantti pörrötti.