Me kirjoitus ja yhteenlasku
Opittiin, että Pariisi
On Ranskan uljain kaupunki,
Niin Pietarista joku kasku,
Ja muut'; ei pitkä läksy, sen
Osata täytyi täsmällen.
Myös korko-ompeluun pit' olla
Ja neulomuksiin näppärä.
Se joll' ei oma tekemä
Hameensa ollut, hänpä nolla.
Ol' merkkuuliina kullakin
Kirjaimin A:sta alkavin.
Mun oli sini-punervainen,
Kirjattu silkkiin — seinällään
Se riippuu vielä kehissään.
Kyll' teill' on koulu toisenlainen;
Vaan meiltä neula liukkaammin
Sujui ja Vapun-juoksukin.
KUKKAISPRINSSIN JA VELLAMON NEIDON SATUJA.
7. Kukkaisprinssi kertoo koivusta.
Näitkö koivujen suortuviaan sukivan,
Kuulit oksissa tuulosien suhinan?
Lehdet aamusen kasteella pestyähän,
Kevyesti ne näyttävät hengittävän.
Tuoll' lampesi vierellä kukkulallaan
Oli yks', lumivalkea vartaloltaan,
Kiharans' oli pehmeä, leht' vihannoi;
Koreampata ei saloss' ilmetä voi.
Ilokoivuni alla ma istuskelin,
Ja sen latvassa lauleli lintujakin:
Suvivirttänsä koivu se lauleli siell'…
Sata vuotta sa koivuni laulele viel'!
Tuli yövilu lehtiä jäytelemään;
Polosilta mun lämpöni suuteli jään.
Palo raivosi metsiä sortelemaan,
Sadevihmalla suojasin koivuni vaan.
Tuli mies, piti kirveellä pirstata puun,
Kivehen minä syrjäytin teränsuun;
Emänt' aikoili lehtiä lampahillen,
Verihaava sen vihlautui kätehen.