Noita huvimatkalaisia tuolla ei näy tämmöinen pelko vaivaavan. He nauttivat kesäpäivän ihanuutta koivujen varjossa, ja yksi tyttönen likiseudulta tarjoilee heille mansikoita kaupaksi. Levottomasti lainehtivan, melkein tuskallisen kosken rinnalla tekee Suomen luonnolle omituinen rauhallisuus virran rannoilla ja tuossa lehtosaaressa kuvan taustassa sanomattomasti hauskan vaikutuksen. Tässä ovat elämän molemmat suuret vastakohdat aivan rinnakkain, tehden toinen toisensa kauneuden vielä täydellisemmäksi, vielä ihastuttavammaksi.
26. Juustilan sulku.
(B. Reinhold).
Taaskin eurooppalainen kuva; mutta samassa myös suuren kansallisen työn kuva, Juustilassa on viimeinen, eteläisin Saimaan kanavan 28:sta sulusta.
Saimaan avaralla vesistöllä, jonka alimmat selät ovat 256 1/2 jalkaa Suomenlahden pinnan yli, on luonnollisena viemärinään Vuoksi, joka Laatokkaan laskee. Mutta Vuoksi syökseytyy niin jyrkkiä könkäitä (putouksia) ja niin ankaria koskia myöten alas, että enin osa sen juoksua on mahdoton aluksin kulkea, eikä se siis voi olla kulkuväylänä Saimaan ja meren välillä. Jo 1600-luvun alussa ruvettiin siis kaivamaan kaivantoa Saimaan ja Suomenlahden välille; mutta se työ lakkasi kesken, ja hyvä onni se olikin, voipi sanoa. Sillä siihen aikaan oli sulkuin rakentamisen taito vielä sangen huonolla kannalla, ja Savon suurten järviselkäin vedet olisivat siis luultavasti hirmuisena tulvavirtana ryöpsähtäneet rantamaan ylitse. Kaivannon kaivamisen tuuma heräsi sitten uudestaan vasta v. 1826, jolloin 13 talonpoikaa tuli Savosta, tuoden anomusta siitä maamme suuriruhtinaan etehen. Hankkeita ja valmistuksia siihen johti Suomen tie- ja vesi-yhdistysten silloinen päällikkö, paroni Kaarle v. Rosenkampff, joka kaatuikin taisteluun tämän tuuman puolesta, vaivoista murtuen. Saimaan kanavan kaivaminen päätettiin keisarin kirjeellä Syysk. 21:ltä päivältä 1844, kanava avattiin kululle Syysk. 7 p. 1856 ja tuli aivan valmiiksi v. 1858.
Sanomattomat vaikeudet olivat tässä työssä voitettavat. Kanavan koko läpi kuljettava matka mereen asti, 55 1/2 virstaa pituudeltaan, oli peri-vetinen. Siellä oli matalia järviä, joissa piti kulkuväylä syventää, polvittelevia jokia, jotka piti syrjälle johtaa, pohjattomia soita, jotka piti täyttää, ja höllä maaperä, joka teki että laidat kerta kertansa perästä vyörivät kaiventoon. Mutta kymmenvuotinen uutteruus, viisaus ja suuttumattomuus voitti kaikki esteet, ja Suomen insinöörit, joiden ylijohtajana oli Ruotsalainen, eversti Niilo Erikson, kuuluisan Amerikkalaisen veli, saattoivat viimein antaa maansa käytettäväksi työn, joka on jaloimpia lajiansa Euroopassa ja on vaan maksanut verrattavasti pienen summan, 12 miljonaa 381,000 Suomen markkaa.
Saimaan kanava yhdistää mereen järvirannikoita sadoin peninkulmin, ylimaan kaupungeita on koko joukko tullut merikaupungeiksi, salojen korkeat hongat pääsevät ulos maailmoille, kauppa ja sivistys pääsevät sisään syrjäisiin takamaihin. Tämmöisen työn loppupaikka maksaa muistamisen vaivan. Juustilan sulussa, kanavan suulla, Suomenvedenpohjan ylimmäisessä päässä, on meillä tilaisuus nähdä kuinka lujasti, huolellisesti se suuri työ on tehty. Kanavan laidat ovat hienosti silitetyllä harmaakivellä päällystetyt; me näemme sulkukammion, joka on vuoreen hakattu, vahvoilla porteilla suljettu, ja jonka yli käy sievä vääntämällä aukeava silta. Veden pinnan korkeuden eroitus sulkujen yli- ja alapuolella on keskimäärin vähän kymmenettä jalkaa. Kanavan leveys on vaihtelevainen 31:stä jalasta, vedenpintaa myöten lukien, missä se käy suoraan, aina 90:äänkin jalkaan polvipaikoissa; syvyys on 9 jalkaa.
On päiväpaisteinen suvipäivä kohta päivällis-ajan perästä. Ylöspäin kulkeva höyrylaiva on juuri tullut sulun sisään Viipurin puolelta, sulunvartijat par'-aikaa ovat sulkemassa alaporttia, ja laivan edessä oleva silta on jo vasemmalle auki väännetty. Kaksi laivan matkalaisista on, käyttäen tätä viivytystä hyväkseen, astunut maalle kävelläkseen, ja saavat kohta tuon pääsemättömän marjatytön kimppuhunsa; toiset matkalaiset kärsivällisesti istuvat laivassa, kulun jatkamista odotellen; muutamat katselijat silmäilevät laivan menemistä sulun kautta. Sulunvartijan tupa vasemmalla puolella, sievä metsä oikealla ynnä kanavaa myöten käyvä tie edustalla, muuta ei seudusta näe, sillä kanavan sininen vyö pokjoiseenpäin on peitossa sillan takana. Ei myöskään näy niitä monia somia huviloita, jotka kanavan varsia yhä koristelevat ja matkustajan silmiä ihastuttelevat. Höyrylaiva on saattava niille meidän terveisemme ja on turvallisella, hauskalla matkallaan epäilemättä saava monta vastatervehdystä niistä liehuvilla nenäliinoilla.
27. Savon linna ynnä osa Savonlinnan kaupunkia.
(H. Munsterhjelm).