Tätä venettä pannaan, Uudenmaan tavan mukaan, liikkeelle niin, että yhdellä airolla kokassa soudetaan, toisella perässä huovataan. Soutamassa on vaimonpuoli harmaissa vaatteissa. Monestikin on puolet nuottaväkeä naisia, hameet ylös-sonnustettuna, rivakoita soutajia ja kaikkiin vaivoihin tottuneita, yhtä paljon kuin miehetkin. Etukokan kärjellä ratsastaa pikku, hyvää toivoa itsestään herättävä Jouto-Jussi, punatupsu lakissa, ikään kuin täten oikein mukavalla tavalla opiskellen vastaista virkaansa. Viidentoistavuotinen poika paitahihasillaan huopaelee; ahvettunut mies pruunisessa jakussa, lakki silmille vedettynä, on ottanut osakseen raskaimman työn, nimittäin nuotan ulospanon, jolla aikaa kahdentoistavuotinen apumies selittelee verkkoa, ettei se veneessä sekaannu. Pian on vene menevä rantaan; vaimonpuoli — aina etumaisena, aina uupumattomimpana — on käyvä istumaan polkuveivilleen toiseen veneesen ja hitaasti jaloin polkien hinaava sisään toisen nuotansivun köyttä. Mies ja pojat aivan mukavasti rannalta auttavat nuotan vetämistä, ja näin on se väljä piiri, joka meren vapaat asukkaat on kietonut, ahdistuva ahdistumistaan, kunnes koko kalakarja sätkyttelee nuotanperässä. Minkälainen on saalis tuleva? Niinkö runsas, että kaikki saavat hauskaa työtä yltäkyllin, vai ainoasti muutamia yksinäisiä karkureita merenkuninkaan väestä, tuskin niin paljon että pata rannalla tulee täyteen? Sitä ei tiedä kukaan, mutta kaikki silmät ovat nöyrällä onneensa tyytymyksellä kääntyneet toivotun saaliin puoleen. Tulkoon kapallinen, tulkoon nelikollinen, tulkoon 50 tynnöriä kalastaja on tottunut saamaan erilaisia lippuja onnen arpapyörästä, ja hän odottelee vakaisella mielellä.
32. Silakan suolaus.
Nähtävästi on saalis ollut runsas, sillä toisessa kuvassa näemme kalamiehet täydessä kalojen suolaamisen puuhassa. Edessämme on yksi noita pieniä lahtiloukeroita, jotka ovat veneille soveljaita satamapaikkoja. Ranta asuinhuoneen edessä on viettävää, punertavaista kalliota, jonka muinaiset meren-aallot ovat sileäksi nuolleet. Oikealla puolella näemme jokseenkin rappiolla olevan kala-aitan, vasemmalla pitkiä parsia, nojallaan patsaita vasten, joille ripustetaan nuotta kuivumaan. Yksi mies ja yksi poika ovat juuri tässä toimessa. Veneet ovat kaikki kolme rannassa. Vaimonpuoli, hihat ylöskäärittynä, tuopi silakoita veneestä; se on sama "kalamies", joka taannoin souteli, mutta hänen pruuninen hameensa ei ole enää sonnustettuna. Toinen vaimo istuu, kalalauta edessään, ja ottaa juuri-vasun sisällystä vastaan. Nuori, paljasjalkainen tyttö seisoo hänen vieressään, ja katselee, varjoten silmiänsä kädellä, ohitse-purjehtivaa alusta. Vielä enemmän oikealla näemme toisenkin vanhanpuolisen vaimon, sininen huivi kaulassa, joka myöskin, kalalauta edessään, odottaa perattavia vasusta saadakseen. Yksi mies kaataa kapasta suoloja puoleksi täytettyyn nelikkoon, ja koska tämä tulee täyteen kalaa, on hän paneva painon kannelle. Kahdella muulla miehellä aitan vieressä on työnä jo täytettyin nelikkoin vanteitten tiukemmaksi lyöminen.
Tämä näkö täällä saattaisi olla hiukan toisellainen toisessa apajapaikassa. Kala-aitta on tavallisesti aivan venelaiturin vieressä, ja nuottaparret enimmiten ovat vaakasuorassa asemassa. Mutta kalastajan elämä kuitenkin on samallainen joka paikassa — samaa taistelua hillittömiä luonnonvoimia vastaan, samaa vaivaa, samaa nöyrää kohtaloonsa tyytymistä, jos pyynti on ollut huono, ja samaa riemua, jos se hyvin onnistui — kädet suomuksisena, posket ahvettuneena, leikkipuhetta kaikilla huulilla, ja iloisia lapsia, jotka matkivat aika-ihmisten toimia.
33. Kuopion kaupunki.
(H. Munsterhjelm).
V. 1650 sai kreivi Pietari Brahe kuningatar Kristiinalta Kajaanin vapaherrakunnan läänityksekseen. Se oli avaruudeltaan kuningaskunnan vertainen, se sisälsi äärettömiä saloja, järviä sekä soita Pohjanmaan koilliskulmassa sekä Savon pohjois-sopessa, mutta se oli vaan hongan ja karhun kotimaata, siinä ei ollut yhtään ainoatakaan kaupunkia. Pietari Brahe aikoi perustaa kaupungin, Kallaveden rannalle, Kuopion kirkon likeisyyteen. Pohjapiirros tulikin jo valmiiksi, mutta ei sitä kerjitty toimeen panna, ennen kuin Suuri Kruunun-ryöstö tempasi pois tämän vapaaherrakunnan niinkuin muutkin suuret läänitykset. Sata kaksikymmentä kuusi vuotta sen perästä lähetti maantiedon kirjoittaja Tuneld Pietari Brahen pohjapiirroksen Kustaa III:lle ja koska kuningas tahtoi asettaa eri maaherran Savonmaahan, niin perustettiin Kuopion kaupunki v. 1776 Koljolan talon maalle, Kallaveteen ulospistävälle niemelle. Perustuskirja on Maalisk. 4:ltä päivältä 1782.
Niinkuin kaikki kuninkaanlapset, sai Kuopiokin erityiset etuuksensa, muun muassa myös ammattivapauden, mutta kaikki sille osaksi tullut suosio olisi ollut turha, jos ei se paikka olisi ollut erittäin sovelias kaupalle ja jos ei ympäristö olisi ollut Savon parhaiten viljeltyjä ja tiheimmin asuttuja seutuja. Karjalaisen kauppias-taidosta on myös hänen nuorempi veljensä, Savolainen, saanut osansa. Koska Viipuri oli Venäjän vallan alla, tuli Kuopio koko ruotsinpuolisen Itä-Suomen kauppakeskukseksi, ilman kilpailijatta likempänä kilin 30 peninkulman päässä. Sen markkinat olivat suurimmat koko maassa ja välittivät tavarain vaihtoa idän ja lännen välillä. Kun sitten Viipuri taas Suomeen yhdistettiin ja aloitetun Saimaan kanavan kautta näkyi aikovan vetää koko liikkeen puolehensa, sai Kuopio taas toisellaisen korvauksen, sillä että siihen v. 1844 perustettiin kymnaasi ja v. 1851 asetettiin piispa asumaan. Markkinat alkoivat vähentyä, mutta Kuopio sen sijaan tuli opin ja kirkon pesäpaikaksi, synnytti Snellman'in sanomalehden, uutta aikakautta aloittavan Saima-lehdon, ja väitteli Raamatusta Savon kerettiläisten kanssa.
Eipä ole sen historia sotamuistojakaan vailla. Kuopio sekä lähellä, koillisessa, oleva Toivalan salmi olivat 1808 vuoden sodassa tanterena Sandels'in, Malm'in ja Duncker'in mainioilla urhotöillä. Yöllä Toukok. 12:tta päivää vasten valloitti Malm 180:n Savon jääkärin ynnä muutamien satojen talonpoikien kanssa Kuopion, nelituntisen kovan taistelun perästä, ja sai enemmän vankeja, kuin mitä hänellä itsellään oli miehiä. Vihollinen tuli takaisin suuremmalla voimalla: Kuopio tuli taistelun aineeksi; kaksi kertaa, Kesäk. 26 p. sekä Heinäk. 1 p., ryntäsi Sandels rohkeasti päälle, vaan torjuttiin takaisin. Nyt toivat Venäläiset tykkivenheistön Kallaveden seljille; alkoi pieni vesisota täynnä romantillisia tappeluita maallenousuineen, yöllisin päällekarkauksineen, viekkain temppuineen sekä urhotekoineen molemmin puolin. Sandels oli peräytynyt Toivalaan, jota salmea sitten puolusti ihmeteltävällä rohkeudella, siksi kuin hänen, takaapäin lähenevän vihollisjoukon tähden, täytyi peräytyä, saadakseen loistavan voittonsa Virran sillan luona.
Kuopio on rakennettu tasangolle, jolla on vettä kolmella taholla, ja sen pitkissä riveissä venyvien, matalien huoneitten yli kohoaa v. 1815 valmistunut tuomiokirkko. Täyttä käsitystä Kuopion kauneudesta ei voi kuitenkaan saada, ennen kuin on noussut tuolle kuvan taustassa kohoavalle harjulle, Pujovuorelle, joka ylöskiipeemisen vaivan palkitsee ihanimmalla näöllä Kallaveden selkien ynnä niiden satojen saarien, luotojen, salmien, lahtien, ruokorantojen, savuavain höyrylaivain ja kaukaa paistavain purjeitten yli.