—- Olkaa kuitenkin niin ystävällinen, hyvä rouva ja antakaa hänelle sanaa, että hän heti tulee huoneesemme. Minulla on hänelle jotakin sanottavaa huomisesta matkasta.
— Sen kyllä teen, pikku mamseli.
Itsekseen emännöitsiä ajatteli: — Kun minä vaan tästä herrasväestä pääsen, niin minä jätän heidän Tuomaansa Sebastianin luotettavan Eljaan huostaan ja annan sen määräyksen, ettei häntä koko yönä saa laskea ulos. Mies näytti äkäiseltä. Täytyy valmistautua kaikkeen.
7. Punainen kamari.
Suuresta eteisestä johti, niinkuin edellä jo mainittiin, kolme ovea talon sisähuoneihin; sellaisesta laitoksesta, jota me sanomme tampuuriksi, ei siihen aikaan, jolloin Rautakylä rakennettiin, ollut aavistustakaan. Kun noustiin portaita ylös, niin oli suoraan vastassa suuren salin lukittu ovi; vasemmalla kädellä taaskin oli se ovi, jota tavallisesti pidettiin auki ja siitä päästiin niihin huoneihin, jotka nyt olivat emännöitsiän käytettävinä, mutta joissa ennen talon rouva oli asustanut. Oikealla oli kolmas ovi siihen rakennuksen sivustaan, jossa aina ennen kartanon isäntä oli majaillut, mutta joissa Magnus parooni ei viihtynyt, sentähden että kaikki siellä muistutti häntä hänen onnettomasta veljestänsä. Samoin kuin vastakkaisessakin sivustassa, niin tälläkin puolella oli kolme huonetta. Täten siis lukuunottamalla salin, joka oli keskellä rakennusta, koko asuntoon kuului seitsemän suurta huonetta. Sitäpaitsi oli emännöitsiän huoneitten puolella pienempi ulkoneva osa, jossa oli pehtorin huone, keittiö, kyökkikamari ja naispalveliain huone. Renkien asuntona oli erityinen rakennus pihan puolella.
Emännöitsiä avasi oikeanpuolisen oven. Ei tuntunut hauskalta astua kylmästä eteisestä yhtä kylmään huoneesen, joka oli sitä lähinnä. Lyhty valaisi aaveentapaisella loistollansa tomuisia ja koinsyömiä huonekaluja, jotka näyttivät todistavan, ettei huone ollut moneen aikaan ollut käytännössä. Mutta tähän ei pysähdyttykään. Käännyttiin vasemmalle ja tultiin yhtä kylmään ja kolkkoon huoneesen, kuin edellinenkin oli ollut. — Huu, ajatteli Lotta, aikookohan tuo noita antaa meidän paleltua täällä kuoliaaksi?
Nainen, joka kävi lyhty kädessä edellä, avasi vielä kolmannenkin oven vastapäätä edellistä, ja mieluisa lämpö virtasi tulioita vastaan. Asian laita oli sellainen, että kun vanhan paroonin terveys kävi päivä päivältä yhä huonommaksi, niin emännöitsiä ja hänen arvoisa poikansa, jotka alituisesti odottivat sitä ratkaisevaa hetkeä, jolloin lähetettäisiin pappia hakemaan, olivat jo viikon päivät lämmityttäneet tätä muuten aivan asumatonta huonetta papin varalle.
Tänne emännöitsiä pysähtyi vieraittensa kanssa ja sytytti tulen pariin pöydällä seisovaan kynttilään. — Suokaa anteeksi, hyvä herrasväki, ettei täällä ole kaikki niin hyvässä kunnossa, kuin olisimme toivoneet, — sanoi hän mielistelevästi. — Täällä maalla käy niin harvoin vieraita, eikä paroonia liioin seurustelu huvita, niin että tämä huone on ollut käyttämättä monena herran vuotena. Parooni on jo kauan aikaa ollut ihmisarka ja vanhuudenheikko, niin että häntä saa hoitaa kuin pientä lasta. Ajatelkaahan, hyvä herrasväki, hän ei voi kärsiä lähimpiä sukulaisiaan; Jumala tiesi, mikä lienee syynä, mutta hän inhoo omaisiaan. Usein minä olen sanonut hänelle: Rakas parooni, ei ole oikein eikä kristillistä ajatella sellaista omaisistansa, mutta siihen hän aina vastaa: Älä siihen asiaan sekaannu, Lisette, minulla ei ole sukulaisia, enkä tahdo semmoisia saada, ja jos minulla olisi niitä, niin kavahtakoot tänne tulemasta, — minä voisin vaikka murhata heidät. Jumala varjelkoon sellaisesta puheesta, rakas parooni, vastaan minä, mutta hän on nyt kerran sellainen, enkä minä neuvoisi ketään, joka luulee olevansa hänen sukulaisensa, näyttäytymään täällä. Mutta minähän kulutan tässä aikaa pakinoillani, niin ettei herrasväki pääse levolle. Tässä olisi voita ja leipää, aivan yksinkertaisesti vain, pitäkää hyvänänne ja nukkukaa makeasti, hyvä herrasväki!
Emännöitsiä poistui huoneesta.
Molemmat matkustavaiset olivat nyt kahden kesken ja he käyttivät tilaisuutta hyväksensä tutustuaksensa tarkemmin huoneesen. Lotta laski alas käärekaihtimet, ja niiden mukana syöksyi oikea tomupilvi alas. Sitten hän otti kynttilän käteensä ja valaisi uteliaasti seiniä.