Lotta ja Tuomas valvoivat makuuhuoneessa.
Edellisenä yönä Lotta oli nukkunut hyvin vähän matkavalmistustensa tähden ja päivän vaivat olivat vielä lisänä painostamassa hänen silmäluomiansa. Hän tunsi, kuinka ne aika-ajoin painuivat umpeen. Pysyäkseen valveilla hän rupesi uudestaan selailemaan vanhaa kirjekokoelmaa, jonka hän oli löytänyt salakaapista.
— Mitä tämä on? — huudahti hän äkkiä ja puna pakeni hänen poskiltaan. Kirjeitten joukosta hän oli löytänyt kokoonkäännetyn puoliarkin karheaa, harmaata ruotsalaista konsehtipaperia. Toinen kynttilöistä rupesi vuotamaan, ja kun siinä ei ollut lasikalvosinta, niin Lotta aikoi taitavalla kädellä valmistaa sellaisen paperista. Tämä paperi näytti hänestä jäykältä ja hän aukaisi sen aikoen reväistä rikki, mutta samassa hän säpsähti, huomatessaan yhden sanan, joka oli lehden päällekirjoituksena.
Tämä sana oli: Vihkimätodistus.
Paperi sisälsi seuraavat sanat, jotka olivat kirjoitetut suurella, selvällä ja kauniilla käsialalla; allekirjoitukset olivat omakätisiä:
Vihkimätodistus. Vuonna 1788 Kristuksen syntymän jälkeen, tammikuun 20 p:nä kello 11 illalla saapui allekirjoittanut, ——läänin rykmentin Everstin ja Ritarin, Jalosukuisen Vapaaherra Kustaa Gerhard Drakenhjelmin kutsumana hänen luoksensa, missä samassa tilaisuudessa oli läsnä Jalosukuinen Neiti Ebba Charlotta Lovisa Reutercrona, mainitun rykmentin Korpraali, Urhoollinen ja Rehellinen Iisakki Stolt, sekä palvelustyttö Hyvinuskottu Elisabet Hallström.
Herra eversti ja Ritari ilmoitti, että hänen ja mainitun Neiti Reutercronan vapaa tahto ja toivomus oli nyt heti tulla Jumalan käskyn ja kristillisen järjestyksen mukaan laillisesti vihityksi aviopuolisoiksi; jonka mainittu Neiti kysyttäessä vapaaehtoisesti myönsi. Samalla herra Eversti ja Ritari näytti Dannerydin seurakunnan pastorin kirjoittaman todistuksen, josta kävi selville, että mainittu morsiuspari oli lähinnä edellisenä sunnuntaina saman seurakunnan kirkossa kaikki kolme kertaa asianmukaisesti kuulutettu; kuitenkaan ei ole morsiamen isältä ja naittomieheltä, Ylijahtimestarilta, Jalosukuiselta Herralta Kaarlo Julian Reutercronalta, hänen poissaoloonsa ja ajan lyhyyteen katsoen, ehditty pyytää hänen suostumustansa. Mutta sekä mainittu Herra Eversti että hänen morsiamensa ovat kunniasanallansa sitoutuneet ensi tilassa sen tekemään. Siihen katsoen sekä sen oikeuden nojalla, jonka Naimakaaren VII Luvun 2 § myöntää, "kun vihollista vastaan sotaanlähtö tapahtuu eli mies muussa Valtakunnan asiassa uloslähetetään", on allekirjoittanut, samoin allekirjoitettujen, jäävittömien, hyvämaineisten ja Herran ehtoolliselle laskettujen todistajien läsnäollessa vihkinyt tämän morsiusparin, Eversti Kustaa Gerhard Drakenhjelmin ja Neiti Ebba Charlotta Lovisa Reutercronan aviopuolisoiksi kirkkokäsikirjan mukaan ja vahvistanut heidän liittonsa Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Joka täten todistetaan valalla ja omallatunnolla, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja sielun puolesta.
Tukholmassa, tammikuun 20 p:nä 1788.
Lauri Antti Levonius,
Rykmentinpastori.
(Sinetti.)
Yllämainitun vihkimisen todistavat: