Mahdollista kyllä Tuomas olisi jäänyt makuulle, siihen minne hän putosi, jos olisi ollut aivan hiljaista.
Nyt sitä vastoin hän kuuli rouvansa äänen, nousi ylös ja hieroi silmiänsä.
Eljas jäi hämmästyneenä seisomaan nähdessään aivan odottamatta edessään miehen, jonka hän luuli jättäneensä kuolleena kinokseen. Mutta heti kun Tuomas huomasi hänet, niin hän heittäytyi vimmastuneena hänen niskaansa, löi hänet tunnottomaksi maahan, tarttui häneen vyötäisistä kiinni ja heitti hänet pää edellä korkeita portaita alas kinokseen.
Tämän reippaan suorituksen jälkeen Tuomas palasi rauhoittamaan vanhaa rouvaa, joka sillä välin oli noussut ylös ja suuressa tuskassa ja levottomuudessa pukeutunut. Molemmat he huolehtivat Lotan katoamista, ja yhdistäen sen yöllisiin kamaliin tapauksiin he aavistivat pahinta. Vanhus tahtoi kaiken mokomin, että tyttöä heti ruvettaisiin etsimään, ja Tuomas, joka oli yhtä lujasti kuin jurostikin kiintynyt isäntäväkeensä, tarttui emäntäänsä kädestä kiinni ja läksi hänen kanssansa etsimään.
Kun he tulivat saliin, niin äänet johtivat heidät paroonin huoneesen, jonne he epäröimättä astuivat sisään.
Täällä he löysivät Lotan ehjänä ja hyvässä turvassa juttelemasta von Dahlenin kanssa. Kummallekin tämä kohtaus oli ollut odottamaton, mutta samalla iloinen, ja kaunista, milteipä juhlallista oli nähdä nämät nuoret, joiden poskilla kukoistivat kevään ja rakkauden ruusut, istuvan kuihtuneen ja kuolemaisillaan olevan vanhuksen vuoteen ääressä.
Mutta tällä kuvalla oli synkkä varjokin. Emännöitsiä ei voinut peittää hämmästystänsä ja vimmaansa Lotan astuessa sisään; hän aikoi poistua, mutta von Dahlen, joka pelkäsi uusia salajuonia, oli miehekkäällä lujuudella kieltänyt häntä huoneesta lähtemästä. Ja kun tuo ilkeä nainen näki Tuomaan ja vanhan everstinnan, niin hän kauhistui. Uusi ajatus, hirveä aavistus näytti vallanneen hänen sielunsa, ja voimatta hillitä itseänsä hän ryntäsi Tuomaan luo, tarttui häntä takkiin kiinni ja huusi: — Rosvo! Murhaaja! Mitä sinä olet tehnyt Sebastianilleni?
— No, no, — sanoi Tuomas, joka tällä kertaa tavallista pikemmin kiivastui; — päästä takkini kauniisti irti!
— Sebastian? Missä Sebastian on?
— Mitä pirua teidän Sebastianinne minuun kuuluu? Jos tarkoitatte toista kunnon poikaanne, Eljasta, niin hän makaa nenä veressä isojen portaitten edustalla. Etsikää häntä sieltä!