KÄTCHEN (vankilassa).
Kas niin, nyt ollaan vapahia,
tie auk' on. (Äänettömyys. Itsekseen.) Maaria!
Hän ilosanomia
ei kuule! (Ääneen.) Tulkaa, kun jo
vartoo ruhtinas. Hän kuolee huolehen. (Itsekseen.) Oi, turha!
(Äänettömyys.) Kuningas
sen suo.
(Nähdään Reginan nousevan vitkaan ja tarkastavan Kätcheniä.)
REGINA.
Ken?
KÄTCHEN.
Kuningas.
REGINA (haaveillen).
Hän!
(Kätchen tarttuu hänen käteensä ja johdattaa hänet näyttämölle. Regina hervakkaana, kalpeana, aivan vaipuneena itseensä, pitämättä vähääkään väliä ympäristöstään.)