REGINA.
Oi, armo heille! Näin valani murtaa mun, ei käsi kuolevainen.
KUNINGAS.
Avuksi lääkäri! jos auttaa mahti mainen.
(Reginalle lääkärin hoidellessa hänen haavojaan.)
Eläkää, eläkää, ei hyvitykselle,
min saatte, eläkää isälle harmaalle!
REGINA.
Sire, kylliks elin jo… (itsekseen) vuossadan eilisestä.
KUNINGAS.
Ylevä palkkans' saa sielunsa syvyydestä; enempää teille ei kuningas antaa voi. Toki pyyntö lausukaa!
REGINA.
Niin, Sire… Mut, isä oi, suo anteeks ensinnä! Tein paljon pahaa sulle.