RUHTINAS (Reginaa tukien).
Täss' on, oi kuningas, isän aarre ainokainen, nimeni herjattu, häväisty naisen maine, työ ylväs palkittu verellä vääryyden…
KUNINGAS.
Mit' tää on? Verissään! Ken tohtinut on, ken näin kätens' saastuttaa?
LILJE.
Tääll' lauma harhaan viety hurjistui vaarasta kuninkaan. Kun ei tietty oliko elävä vai kuollut hän, niin he sokeina raivosta näin kosti kuolonne.
KUNINGAS.
Väkivaltaa naiselle! Hävetkää!
LARSSON.
Anteeks että mä yhdyn puheesen. Mut täällä munkit pettää väkemme juonillaan? Ken pysyis selvin päin, kun munkit sotaa käy?