N:o 9.
Suomen ratsuväen marssi kolmenkymmenen vuotisessa sodassa.
Meill' Pohjolan luminen on kotimaa, sen rannalla lietemme nyt leimuaa, käs' jäntevä, vahva on kalvoillekin ja jalosti povemme sykkäilevi.
Ja usein Nevan vettä ratsut kaahlella sai,
ne ui yli Weikselin kuin pitoihin kai,
ne aseemme Rheinin rannalle toi
ja Tonavasta keisarin maljoa joi.
Jälet poron ja tuhkan yli josp' samoaa, valon kypenet ne välkkyvi kavioistaaan kuin koi-miekan säihkyvä sivallus ja Pohjolasta koittanut on vapaus.
(Laulun aikana astuvat sotilaat rivittäin kuninkaan ohitse, samoavat ulos linnan portista ja asettuvat taistelujärjestykseen. Vallit ovat täynnä linnan asukkaita, naisia ja lapsia. Ryhmä näyttämöllä: kuningas ja ruhtinas ojentavat kätensä toisilleen maahan vaipuneen Reginan ylitse.)
(Esirippu alas).
End of Project Gutenberg's Regina von Emmeritz, by Zacharias Topelius