RUHTINAS.
Lapseni!
REGINA (syöksyy liikutuksensa vallassa ruhtinaan jalkoihin).
Isäni!
RUHTINAS.
Itket, oi!
Siunattu kyynele, mi mulle lapsen toi.
KUNINGAS.
Ma otin linnanne; te lapsen saitte jälleen.
Enemmän voititte kuin kadotitte tälleen.
Mut tulkaa, etsimään käykäämme lepoa.
Teit' tuen, tulkatte!
(Kuningas, ruhtinas ja seurue pois.)
Yhdestoista kohtaus.