RUHTINAS (Reginalle).
Ma enkö lapseltain saa ääntä, silmäystä?
HIERONYMUS (itsekseen).
Hän työni turmelee.
RUHTINAS (rukoilevaisesti).
Yks sana lievitystä!
KUNINGAS (ankarasti).
Mit' tää on? Lapsiko ei kuule isäänsä? Haa, itse luontoko unohti äänensä, tuo suuri, lempeä, mi syliin antoi naisen rakkauden rajattoman, lemmen leimuvaisen! Käy, tyttö, rukoile, yöt päivät paastoa pyhimyskruunun vuoks! — Petetty olet sa; On ilman lempeä rukoukses kauhistusta, maa ilman riemua ja taivas synkkä, musta.
HIERONYMUS (itsekseen).
Kirous!