REGINA.
Te ootte saatana. Mua ette tahdo säästää.
En voi ma… Armoa!
HIERONYMUS
Sa Saksanmaan voit päästää, ja lähde et. Kas, kansas verta vuotavi, sen joukot lyöty on, jo Rooma horjuvi, kas, jalka vierahan sen niskan polkee ylvään, sen kruunun anastaa ja murtaa muiston pylvään…
REGINA.
Miks salamaansa ei lähetä taivaan yö?
Miks ei se kuninkaan tän joukot maahan lyö?
Ma olen nainen vaan. Se terä, jonka johtaa
hänen tahdoin rintaansa, mun rintaani vain kohtaa…
HIERONYMUS.
Kauhistus täyttävi nyt Herran temppelin. Uskomme lippu on jaloissa keretin; mut jälkimaailma saa kummaks kuulla kerran! Hän, jonka kätehen voimansa antoi Herra, hän kielsi…
REGINA.
Lakatkaa! Rukoilin, kerjäsin, ja te mun tuomitsette töihin helvetin. Haa, se on rohkeaa. Olenko orja, vauva ma tytär ruhtinaan? Jo käynyt liika kauvan oon kahlehissanne, ne rikki repäisen. Ma jälleen vapaa oon. Ma itse vallitsen käteni, sydämein. Maailman eteen tulla ma tahdon katseella ja päällä nostetulla. En enää hävetä isääni tahdo ma, vavista kuningasta puna poskilla. Mun teitte murhaajaks. No niin, — ma vielä voitin; nyt teitä inhoan kuin ennen kunnioitin; sen vielä tehdä voin. Valitkaa uhri muu, mi taipuu paremmin työhönne kirottuun! Ma teitä halveksin.