KÄTCHEN.
Teit' itse kuningas on kaivannut.
REGINA (tarkkaavaisesti).
Hän? Mua?
KÄTCHEN.
Kun viinin kannoin, kas hän minut luoksensa suvaitsi viitata ja kysyi multa näin (matkien kuningasta): "Miss' onpi neitis?" Ma näin syvään niijasin ja virkoin vavistuksin (mut majesteetti mult' ei tullut sanotuksi): "En tiedä ollenkaan", ma sanoin. Synkälle hän silloin näytti; sanoin: "palvelijanne!" niin syvään niijaten matolle kirjatulle ett' aivan lyykistyin. Hän silloin nauraa mulle suvaitsi armossaan.
REGINA (hymyillen).
Mun Kätchen-rukkani!
KÄTCHEN.
Oh, niitä kestejä! Se vasta syöminki ja juominki! Ja kuink' upseereja ol' monta uljasta, sulkapäätä — aivan sarvetonta!… Yks heistä varsinkin… En muuta sano ma, mut sokko oon, jos hän ei teitä rakasta.