KUNINGAS.
Täll' ajall' ankaralla, kun hurjuus sokea on maalla, taivahalla, ei hyve hyveeltä, ei synti syyltä näy, nyt huonot aattehet kuin kummitukset käy yön mustan peitossa ja etsii uhriansa, kädessä tikari ja myrkky maljassansa. Tää aika, ruhtinas, se eikö tuottamaan juuri olis sopiva myös — murhaa kuninkaan?
RUHTINAS.
Sire? (Kuningas ojentaa vaieten hänelle kirjeen. Ruhtinas lukee.)
"Neitiä epäilkää, mi teille juoman antaa; maljassa myrkky on ja tikaria hän kantaa."
KUNINGAS (tyynesti).
Mun iltajuomani! (Hovipoika tuo maljan.)
RUHTINAS (lukien).
"Ja enin epäilkää te tätä linnaa, lisku leijonan on tää…"
(Kuningas tyhjentää maljan.)