HOVIPOIKA.
Ruhtinas Emmeritz… (poistuu jälleen).
KUNINGAS.
En kauvan teitä estä.
RUHTINAS.
Siro, käskekää.
KUNINGAS.
Vain hetken ihmiselo kestää. Huomenna eroomme; yks sana suokatte. On kumma aika tää, me jossa elämme. On kuin nyt ihmiset ja luonto huutais: surkaa! maan vahvuus vapisee ja Etna tulta purkaa; päivässä, kuussa on nyt nähty kummia; käy irti kato, rutto, nälkä, kuolema. Ja kaikkialla vaan maa huokaa hurmeissansa, on miekka vasten miekkaa, kansa vasten kansaa. On polku pettävä ja aika verinen, mut miss' on rakkaus ja rauha Kristuksen?
RUHTINAS.
Se liian totta on.