RUHTINAS.
Selitähän, Regina!
REGINA (ruhtinaalle).
Sana yks, niin teille kuulun ma.
(Kuninkaalle.)
En eestä itseni tääll' aio puhua,
vaan teidän, Sire.
KUNINGAS.
Mun?
REGINA.
Ma lapseks synnyin vihan. Sodan liekit riehuneet on kehdollani ihan. Jo varhain vihaamaan opin harhauskoa. Kun paloi roviot, herttaimmin hymyin ma. Uskomme vankka ol'. Se miekoin mielet voitti ja kerran päällä maan taas Rooman valta koitti, silloin te tulitte, — voimamme haihtui se; maailma vapautui, mi oli vankimme, Te löitte joukkomme, miekkamme musersitte, maat meiltä otitte ja aarteet luostaritten. ja Rooma vapisi. Te riemuitsitte vaan… siit' asti, vihan laps, teit' opin… vihaamaan.
RUHTINAS (itsekseen).
Mitä hän lausuvi?