LASSI (unenpöpperössä). Tuhat tulimmaista! Minäpä juoksen valkamaan kertomaan äiti-muorille.
(Juoksee pois.)
Neljäs kohtaus.
PRINSSI ja OTTO tuvassa. EEVA ja STIINA rientävät ulos
ovesta ja salpaavat sen ulkopuolelta.
STIINA (suljettuansa oven). Kas niin, nyt meillä on linnut häkissä.
Auttakaa nyt minua leikkaamaan niiltä siivet, etteivät lennä tiehensä.
(Kantavat pois tikapuut.)
EEVA. Tuonpa ansaitsittekin, hyvät herrat! Mais après mitä teemme sitten?
STIINA. Liian ankaraa olisi sentään hirttää heidät?
EEVA. Minäpä sanon sinulle jotakin, Stiina! Nuo ovat yhtä vähän matrooseja, kuin sinä tai minä.
STIINA. Se pitkä, joka johti puhetta, niin, hän on varmaankin herra.
Ajatelkaapas, jos hän todellakin olisi prinssi!
EEVA. Minä en ole koskaan nähnyt prinssejä, ja se olisikin vasten kaikkia hovitapoja, mutta — enfin, matkoilla melkein autiossa seudussa — käyttäväthän kuninkaallisetkin joskus vapauttaan…