EEVA (hiljaa Stiinalle). Tuohan kuulostaa kovin hauskalta, tuo, Stiina kulta!
STIINA. Ei, en kestä tätä kauemmin. Äiti, äiti, jospa tietäisitte, kuka tuolla sisässä tuvassa on!
REBEKKA. Mitä se minuun kuuluu kuka siellä on. Varas kuin varas. Toinen varastaa ihmisten lapsia, toinen varastaa hopeariksejä. Ei puhuta siitä sen enempää. Hirteen he joutukoot, sillä katsokaa, nyt minä pidän kruunun puolta. Kuninkaan tulee saada omansa. Jumala kuningasta siunatkoon! Kun hän oli täällä viime vuonna katselemassa kenraalin vahvoja muureja, silloin seisoin minä toisten joukossa kuninkaallisten portaitten vieressä, ja tiedättekö, kuningas tunsi minut siltä ajalta, jolloin hän kävi hopeakaivoksella. Kas, hyvää päivää, muoriseni, sanoi hän. Miten Degerössä jaksetaan? Kiitoksia kysymästä, teidän kuninkaallinen valtakunnan majesteettinne, sanoin minä, tuossahan tuo menee yksin päivin, sanoin minä. Sepä hyvä, sanoi hän. — Niin, se on ymmärtäväinen kuningas, nähkääs. Hän osaa ihmisten kanssa seurustella ja sentähden hänen tulee saada omansa.
STIINA (Eevalle). He ovat hukassa! Ei nyt auta äidin kanssa haasteleminen.
EEVA (Stiinalle). Ei se ole hukassa, jolla on kaksi reipasta tyttöä puolellaan. Kabys tahtoo puhutella sinua, Stiina.
KABYS (ystävällisesti). Mitä nyt, lapset! Luulenpa, että tässä äsken kävi myrskynpuuska, mutta ei pidä silti purjeita hellittää. Mikä maininki sinun äitiäsi nostattelee, Stiina? En koskaan saata uskoa, että sinä, joka vielä olet lapsi, voisit pitää jotakin pahaa peliä. Minä olen kummisi. Minä olen kantanut sinua käsivarsillani, kun sinä olit vielä noin pieni, ja ellei minun logikirjaani olisi merkitty 50 vuotta, niin ma varmasti sanoisin sinulle: somemman purren kyllä voit saada elämän myrskyissä purjehtiaksesi, mutta et koskaan niin vankkaa ja luotettavaa kuin minut! Mutta mitäpä nyt enää maksaa vaivaa siitä puhua. Jos et tahdo Gripiä ottaa, Stiina, niin sano vaan suoraan. Myrsky ja myllerrys! minäpä sinulle lupaan, ettei mitkään Gripit sinua koskaan saa. Raittiista purjetuulesta tytöt pitävät. Elä pelkää, tyttöseni! Vanha Kabys on sinulle aina oleva turvapölkkynä hädässä, niin kauan kuin naulat ja saumat hänessä koossa kestävät. Mutta sitä minä en tahdo, että purjehdit väärän lipun varjossa kummisi edessä, lapseni! (Stiina luo katseensa maahan.)
EEVA (Stiinalle). Ilmoita hänelle kaikki. Hän kyllä auttaa meitä.
STIINA. Nähkääs, Kabys, se on niin, että Fredrik serkku on minun tähteni karannut laivastosta — ja nyt hän on tuolla tuvassa erään toverinsa kanssa — ja jos hänet tuomitaan, nähkääs Kabys, niin…
KABYS. Vai niin. Silloin kai suolavesi roiskuu aina märssykoriin saakka. Kyllä yskän ymmärrän. Mutta tiedäppäs, pikku piikaseni, se on konstikas juttu, tuo kruunun laivalta karkaaminen. Ensin sitä saa maistaa pamppua ja sitten hamppua.
STIINA. Sepä se, Kabys hyvä, sepä se.