KABYS. Laiva näkyvissä. Selvä reitti, muoriseni. Mutta Stiinapa ei tahdo minua, ja minä en tahdo muita kuin Stiinaa. Älä mustaa mua, sanoi piki tervalle.
REBEKKA. Tuommoisen vanhan merikarhun kuin te, Kabys, ei pitäisi nuoria tyttöjä tähystellä. Stansvikin karjakosta tulisi teille, tonttu vieköön, kelpo muija. Kirnupiimään tulisi teidän laskea koukkujanne. — Mutta sanokaas, oletteko nähnyt karkureita? Grip nuuskii heitä täällä Santahaminassa ja Lassin on hän lähettänyt etsiskelemään saaristosta. Aatelkaas! Grip saattaa tästä sieppauksesta päästä maaviskaaliksi ja Stiinasta tulee rouva. Siihen teidänkin tulisi olla avullisena, Kabys!
KABYS. La la la la, tahdotteko niin laulan teille, muoriseni?
(Sävel: Lilla Matrosen: "Svårare seglats").
Käännä, muori, souda suojaan luodon!
Myrsky kohta purttas pyörittää.
Moni oiva laiv' on saanut vuodon,
Elon kareille taas toiset jää. —
Luovikaatte piirto! Tullistanne
Kurssi kääntäkää, ma neuvon sen.
Paras onni: rauha tunnossanne! —
Tuuli täss' on laitahankanen.
Keveästi pursi pieni kiitää
Kenpä sinne ohjaajaksi käy?
Elon merta joutsenena liitää,
Vihurien eestä ennättäy.
Anna aamutuulen purjeet täyttää,
Anna käden vahvan ohjata!
Tuul' on vastahankainen, se näyttää:
Tarvis täss' on hiljaa luovia.
REBEKKA. Mitä hän siinä loilottaa, vanha hupakko! Surisee kuin koivunkänkkyrä, jolla on mehiläispesä tuohessaan. Tule, Stiina, lähtään kotiin.
STIINA. Ei, äitiseni, nyt tahdon sanoa teille kaikki tyyni. Ne koskivat sydämeeni, nuo sanat, jotka lausuitte viime yönä, mutta te ette tahtonut kuulla minua.