AMIRAALI. Kaunis lapsi, jos tarkotatte Fredrik nimistä nuorta miestä, joka on kotoisin Kemiöstä ja joku aika sitten värvättiin matroosiksi laivastoon, niin voin teille kertoa, että hänestä on tullut köyden punoja kruunun verstaihin Karlskronassa ja äskettäin hän nai edeltäjänsä lesken.
STIINA (itsekseen). Ja minä kuitenkin kohtasin hänet tienristeyksessä!… Oi, nyt minä käsitän tarinan tytöstä, joka leikkasi pois pitkän tukkansa ja joi etikkata ja oli seitsemän vuotta kätkössä kellarissa sentähden, että juhannusyönä kohtasi pojan, jolla oli kultainen kruunu päässä.
PRINSSI. Olenko minä sitten niin hirmuvaltiaan näköinen, koska te, Rebekka muori ja herttainen tyttärenne, juoksette minua pakoon? Isäni, hänen majesteettinsa kuningas, joka varsin hyvin muistaa teidät itsenne ja hyvän juustonne, on antanut minulle toimeksi tarjota teille Ulriksdalin meijerinhoitajan edullisen paikan. Siellä on teidän pitäminen huoli kuninkaallisen juuston valmistamisesta. Hänen majesteettinsa toivoo, että te perheinenne ensi tilassa muutatte Ruotsiin.
REBEKKA (voitonriemulla). Enkös minä sitä sanonut, että kuninkaallinen majesteetti ja kruunu kyllä muistavat minua! Ja koska minä aina olen pitänyt kruunun puolta, niin…
STIINA (keskeyttäen). Äitini tarkoitti sanoa olevansa suuresti kiitollinen hänen majesteettinsa armosta, mutta kun hänellä on este täällä kotona…
PRINSSI (hiljaa Stiinalle). Sinun täytyy tulla hänen kanssaan, Stiina!
Muista mitä itse tunnustit … ja tiedäthän kuinka sinua rakastan!
STIINA (päättävästi). Mutta kun äidillä on se este täällä kotona, että hänen täytyy valmistaa tyttärensä häitä…
REBEKKA. Oih, mene männikköön! Ei siitä nyt mitään tule Gripin kanssa, ymmärräthän sen…
STIINA. Niin, teidän korkeutenne. Onpa olemassa kunniallinen mies, joka ei vielä koskaan ole vilpillä ja viekkaudella tahtonut voittaa kenenkään tytön rakkautta, ja jota minä kauan olen rakastanut — rakastanut niinkuin isääni. — Hänelle äitini nyt antaa tyttärensä — ja (osottaen Kabysta) tässä hän on!
PRINSSI, REBEKKA, KABYS. Mitä hän sanookaan!