Tunsinko!
Ei veljiä niin rakkaita kuin me!
Laps — siunatkoon sua Herra!
EERO.
Kuinka hauskaa!
Nyt teidät vaarinani pitää tahdon.
Mull' eihän ole muuta. Kättä päälle!
Te jäätte tänne, kunnon sotilaaksi
mun opetatte.
Briitalle.
Sano, että hän jää meille.
BRIITTA.
Puhut, mink' on mieltä päässäs.
Mull' onko varaa kerjureita syöttää?
KAUKONEN Eerolle.
Hän oikeass' on. Paremp' etsi tuki! Vain murene siit' olen muurista, mi maata suojasi ja soraks sortui. Vain jännes hervonnut ma kädest' olen, mi kohtaloa torjui, kunnes taittui. Siit' ajast' olen sirpale, jok' oli, eik' enää ole, jot' ei ymmärrä nykyinen aika. — Älä puutu minuun! Ma hautaan kuulun, sinä elämään. Käy, poika — lapsi uutten aikain, vedä puumiekkas puolest' uutten jumalain! Ma liian vanha olen uskon vaihtoon, täss' erkanevat tiemme. — Hyvästi!
Tahtoo mennä.