Kreivi alkoi puheensa eilispäivän väkivaltaisuuksista, valittamalla, että hän liika myöhään sai asiasta tiedon ja tarjoutui toimittamaan oikeudenmukaista tarkastusta valituksista, joita juutalaisia vastaan oli tehty. Sitten rupesi hän puhumaan tuosta surkuteltavasta sodasta sekä miten hartaasti keisari toivoi sen loppua ja rauhan solmimista hyväksyttävillä ehdoilla, sekä miten hän, kreivi, itsekkin toivoi, että rauha piankin olisi saatava, kun vain onnistuttaisiin musertamaan tuo jo takaisin palautettu ruotsalainen voima yhdellä päättävällä iskulla. Nyt oli mitä parahimmat toiveet, mutta rahakammarissa varojen puute oli kovin suuri tällä haavaa. Hän saattoi tarjota taattuja takauksia, jos Ruben Zevi — tätä sanoessaan hän alammaisesti hymyili — jonka luotettavaisuus ja suuri arvo oli rahamarkkinoilla tunnettu, tahtoi toimittaa neljänkymmenen miljoonan guldenin valtiolainan, josta toinen puoli helisevässä rahassa pitäisi saataman toukokuun kuluessa ja loppu vähemmissä eli neljän miljoonan erissä kuukaudessa, lokakuun loppuun.
Ruben Zevi kuunteli ääneti tätä ehdotusta ja uskalsi sitten nöyrimmästi kysyä takauksista.
Kreivi luetteli keisarikunnan äärettömiä apulähteitä paitsi Espanjan ja Neapelin apuvaroja sekä tarjosi valtiotilukset ja Tonavatullit pantiksi. Luultavasti Ruben Zevi tunsi nämät varat paremmin kuin kreivi itse ja tiesi, että suurin osa jo oli pantattu ylitse arvonsa. Hän selitti nöyrästi, ettei hän ensinkään epäillyt kreivin vakuutuksia, mutta ettei hän näin epävarmoina aikoina saattanut noin suurta lainaa toimittaa. Jos hänen armonsa tahtoi uudistaa muutamien pienien sotakassaan ja valtiorahastoon annettujen esimaksujen vakuutta sekä asettaa takaukseen muutamia nimitettyjä korkea-arvoisia henkilöitä, joitten joukossa myöskin Baierin, Mainzin, Trierin ja Kölnin vaaliruhtinaat, koettaisi Ruben tehdä mitä hänelle mahdollista olisi, saadaksensa kokoon 20 miljoonaa viidentoista prosentin korkoa vastaan.
Hänen tätä sanoessaan nousi viittaan puettu mies kiivaasti istuimeltaan ja huudahti:.
"Mitä? Persoonallista takausta? Ja viisitoista prosenttia? Se on hävytöntä!"
Rahakauppias kumarsi syvään. Hän oli heti aavistanut että viitan alla piiloutui korkea-arvoinen henkilö, joka salakäytävän kautta oli tuotu sisään, koska hän ei tahtonut tulla huomatuksi. Kaikissa rahoissa oli tämän miehen kuva, ja Ruben Zevi oli tuntenut keisari Ferdinand III:nen jo hänen ollessaan Unkarin kuninkaana. Tämän hallitsian pituus oli keskinkertainen, nuorena hän oli ollut kivulloinen ja vielä 35 vuotiaana hänen keltaisen kalpea ihonsakin sitä todisti. Hänen musta tukkansa oli pitkä ja jakausta hän käytti pään oikealla puolella, hänellä oli myöskin pitkät ylöspäin väännetyt viikset ja leukaparta. Mustat kulmakarvat kaareilivat vinoon hänen suurten elottomien ruskeitten silmiensä yli; keisarillinen kotkan-nenänsä ei oikein hyvin sopinut hänen paksujen huultensa ja sävyttömän leukansa kanssa yhteen. Pukuna hänellä oli tavattoman leveä pitsikaulus, leveät hihat ja housut, sekä kiinni-istuva kirjailtu liivitakki mustasta sametista, jonka päällä juhlallisemmissa tilaisuuksissa kuin tässä, riippui kultaisennahan tähti. Hänen olentonsa samati kuin hänen ymmärryslahjansa olivat keisarin, joka oikeastaan oli syntynyt vähäiseksi raja-kreiviksi, vaikka hänen vanhemman veljensä kuolema sekä hänen pontevanlaisen isänsä vaikutus oli raivannut hänelle tien pyhän Rooman valtakunnan vanhalle keisarin hallitsia-istuimelle. Niin vähäpätöinen kuin Ferdinand III olikin, tiettiin hänen kuitenkin omaavan kaksi hyvää valtiollista perusjohdetta: hän vältti jesuiitain ylivoimaa sekä käyttäytyi häviössä olevassa rahastohuoneessa säästävänä valtiotalouden hoitajana. Tämä viimeksi mainittu omaisuus nyt pani hänen verensä kuohahtamaan, kun hän kuuli juutalaisen ehdotuksen.
Päähovimestari nyökkäsi myöntävästi ja tarkoittavasti sekä jatkoi keskustelujansa.
"Ymmärtäkäämme toisiamme", sanoi hän. "Kun minä sanoin neljäkymmentä miljoonaa, niin käsitättehän, että minä tiedän arvostella sitä suurta luottamusta, mikä teillä on. Ensimmäisiä tarpeitamme varten tulemme toimeen elokuun kuluessa kahdellakymmenellä miljoonalla täysiarvoista helisevää rahaa. Hänen majesteettinsa ei saata alentaa itseänsä siten, että pyytäisi persoonallista takausta vasalleiltansa, mutta ehdottakaa niitä vakuutuksia, joita tyydyttävänä pidätte!"
"Teidän jaloutenne tietää", sanoi Ruben Zevi, tyvenellä ja nöyrällä äänellään, "lainat vaativat vakuutta täksi päiväksi ja huomispäiväksi. Jos minä kehotan uskonheimolaisiani kokoon keräämään nuot melkoiset summat, jotka eivät ole minun käytäntövallassani, kysyvät he: missä on meillä takuuta huomiseksi? meitä ryöstettiin eilen, me saatamme tulla ryöstetyksi huomenna. Teidän jaloutenne, antakaa Rooman valtakunnan lain meitä suojella keisarin oikeutta harrastavan valtikan voimalla, niin me osotamme että olemme kiitollisia alammaisia!"
Kreivi Trautmansdorff vilkasi viittaan puetun miehen silmiin ja luki niissä sanan: lupaa! Näin paljo oli Ferdinand III jesuiitoista oppinut: vääräuskoisille ja uskottomille luvataan kaikkia. Toinen kysymys on se, mitä lupauksia pidetään.