"Olen vakuutettu siitä, että hänen majesteettinsa lempeän luontonsa vaatimuksesta suostuu jättämään syytösasian teidän uskonheimolaisianne vastaan sillensä", vakuutti hovimarsalkka.
"Roomalaisen lain mukaan vaatii jokainen syytös todistusta", jatkoi juutalainen rohkeasti, "ja tämä kanne on todistamaton. Mutta todistaa saattaa että uskonheimolaiseni ovat kärsineet persoonallista väkivaltaa, että heiltä on ryöstetty heidän omaisuutensa. Rangaiskaa väkivallantekiät, antakaa takaisin ryöstetty omaisuus, niin me koetamme tehdä kaikki mitä voimme palvellaksemme rahakammiota hyväksyttävillä ehdoilla."
"Te asetatte ehtoja!" huudahti hovimarsalkka, joka näki hallitsiansa keltaisenkalpeiden poskien punastuvan vihasta.
"En mitään muuta kuin vakuutusta huomisen päivän varalle", vastasi
Ruben Zevi yhtä päättävästi ja yhtä nöyrästi kuin ennenkin.
"Mutta jos minä lupaan toimittaa hänen majesteettinsa ja valtiopäivien suostumuksen siihen, että juutalaiset pannaan uuden asetuksen suojaan, joka vahvistaa heidän turvallisuutensa?"
"Suokaa anteeksi, teidän jaloutenne, minä rohkenen syvimmässä alammaisuudessa anoa lakia, joissa on keisarin sinetti ja allekirjoitus sekä rangaistus ja korvaus eilispäivän väkivaltaisuudesta."
Viittaan puettu mies ei voinut kauemmin hillitä vihaansa. Hän nousi uudestaan istualta ja astui uhkaavana tuon rajupäisen luo, joka uskalsi keisarille lakia laatia.
"Tiedätkö kuka minä olen?" kysyi hän. "Kuusitoista vuotta taaksepäin oli minulle, vähäpätöiselle palvelialle, suotu se armo, että kun teidän majesteettinne pantiin vaaliin Unkarin kuninkaaksi, sain minä antaa lainaksi siihen tarvittavat varat, ja sama armo minulle suotiin viisi vuotta sitten, kun Te, teidän majesteettinne, kaikkien alammaistenne iloksi suvaitsitte astua kunniarikkaitten isienne valtaistuimelle."
"Ja sentähden luulet sinä, vanha peijaaja, saattavasi lakia laatiella keisarillesi", — jatkoi hallitsia, paremmin ärsytettynä kuin leppyneenä tuosta, että häntä muistutettiin valtio-vaalien salaisista vaikuttimista. "Mikä estää minua semmoisen hävyttömyyden palkaksi hirtätyttämästä sinua korkeimpaan hirsipuuhun Regensburgissa sekä piiskaamasta teidän kirotun sukunne ulos valtakuntani äärien ylitse kuten rottia piiskataan?"
"Ei mikään muu, kuin teidän majesteettinne oma korkea oikeudentunto", vastasi juutalainen, kumartaen melkein maahan asti, "me emme tätä nykyä ole minkään lain alaisia."