"Te olette ohjesäännön alaisia, se on kylläksi raateliaeläimille. Liian kauan olen kärsinyt teidän ylpeyttänne. Isäni on teitä vitsoilla ruoskinut. Tahdotteko te, että minä teitä ruoskin skorpiooneilla? Trautmansdorff, kirjoita, että rahavarasto sitoutuu antamaan kahdestakymmenestä miljoonasta kuusi prosenttia! Hän kiskoo hyvällä kaupalla väärää voittoa vääräuskolaisilta, tuo uskoton koira, ja pyytää viisitoista prosenttia oikeauskoisilta katolilaisilta… Käsitätkö minua, juutalainen? Sinulla on kahden viikon viivytys-aika ensimmäisen makson suorittamista varten, sitten miljoona viikossa siksi, että olet antanut kaksikymmentä miljoonaa. Sieni, miksi sinä minulla olet?"
Ja keisari lähti suuttuneena huoneesta saman salakäytävän kautta kuin hän tullutkin oli. Ferdinand III ei ollut mikään ankara itsevaltias, mutta kaikkien nöyryytysten perästä, joita hänen itse oli täytynyt kärsiä vastapintaisten vaaliruhtinaittensa takia, oli tämä hänen ylpeydellensä oikeana lievityksenä, että hän kerrankin saattoi masentaa raharuhtinasta, varsinkin kun tässä oli niitten miljoonain säästäminen kysymyksessä, joita sodan hehkuva Molok nielasi.
Jos tämä hallitsia olikin niin ymmärtämätön, että hän luuli voivansa vaatia miljoonia pakkolainana yhtä helposti, kuin hänen sotapäällikkönsä vaativat niitä pakkoveroissa, niin hänen pää-hovimarsalkallansa ei kuitenkaan ollut saamaa onnellista mielikuvitusta.
"Istukaa", sanoi kreivi kohteliaasti, kun ovi pantiin kiinni hänen herransa mentyä. "En saattanut keisarin läsnäollessa osottaa teille sitä kohteliaisuutta, jota ikänne vaatii."
Rahakauppias istui.
"Hyvä herrani", sanoi kreivi, "tahdonpa sanoa minun hyvä herra keisarillinen hovipankkiirini, jos tuollaista vähäpätöisyyttä haluatte, toivon että ette väärin käsitä hänen majesteettiansa. Tiedättehän, että tuo habsburgilainen veri äkkiä kuohuilee partaittensa yli, mutta kun armollinen herramme saa aikaa tyyntyäkseen, ei teillä ole mitään pelättävänä. Hän on päin vastoin lempeä ja oikeutta rakastava, teillä on paljon toivottavana, kun vain asetutte hänen määräystensä mukaan. Ryhtykäämme jälleen asiaan. Älkää pyytäkö liikoja; älkää pyytäkö uutta lakia siinä, missä tiedätte, ettei keisari mitään voi noita hengellisiä vaaliruhtinaita vastaan, jotka ankarasti pitävät kiinni uskonkaavoista. Mitä taas tuohon eiliseen väkivaltaan tulee, jätetään syytös juutalaisia vastaan sillensä ja rahastosta maksetaan kohtuullinen vahingon korvaus. Tässä on luettelo vakuuksista, aluksi kahdellekymmenelle miljoonalle. Valitkaa ne, mitkä parhaana pidätte! En uskalla myönnyttää teille viittätoista prosenttia, koska hänen majesteettinsa aivan jyrkästi on sitä vastaan, mutta ajatelkaamme tässä jotakin välitietä. Mitä sanoisitte kymmenestä prosentista? Olemmeko yksimielisiä?"
"Minä olisin, jos takuut olisivat vastaavat, mutta, teidän jaloutenne, suokaa minun tuota epäillä. Katsokaatte tätä panttia tässä… ja tätä… ja tätä ovat jo ennestään puolesta arvostaan pantattuna."
"No niin, mitäpä ei tehdä, kun rahoja tarvitaan? Ottakaa pääomasta nuot viisi prosenttia, joista te noin sitkeästi kiinni pidätte. Me asetamme lainan yhdeksäänkymmeneenviiteen sadan sijasta. Se tekee kahdestakymmenestä miljoonasta yhden miljoonan vähennyksen pääomasta."
"Teidän jaloutenne suvaitsee laskea leikkiä. Otaksukaa että menetämme ainoastaan neljä miljoonaa vakuuksien kautta, ja teidän jaloutenne tarjoo vain yhden miljoonan vähennyksen pääomasta! Myöntäkää kolmenkymmenen prosentin vähennystä, seitsemänkymmentä sadasta, niin saatte lainan kuudesta prosentista, kuten hänen majesteettinsa suvaitsi ehdotella."
Hovimarsalkka puri huuliansa. Nämät olivat kovia ehtoja, mutta ei mitään tavatonta näihin aikoihin, jolloin lainaaja välistä ei saanut nimellisarvon määrästä muuta kuin puolen.