Tätä seuraavan sananlennättäjän oli lähettänyt Madridissa oleva asiamies, joka tahtoi ilmoittaa, että inkvisitsiooni oli vanginnut hänen ja pannut kidutuspuihin ja hänen oli täytynyt suuresta rahasummasta ostaa itsensä vapaaksi. Vastaukseksi sanottiin, että hän odottaisi maltillisena siksi, että tuleva hopealasti saapuisi Perusta: esimiehellä oli tilaisuutta pitää sekä hänen että itsensä vahingottomana.
Edellisen jälkeen tuli Tanskan kuninkaan Kristian IV:nnen sanansaattaja sisään. Kuningas tarvitsi rahaa pannaksensa kuntoon laivastonsa. Hän sai rahat, annettuansa pantiksi salmesta tulevat tullitulot sekä 25 prosenttia korkoa.
Englannin kuningas Kaarlo I lähetti salaisen asiamiehen kirjallisella vakuutuskirjalla, jossa 100,000 punnan sterlingin lainasta luvattiin laivamaksut ja kaksikymmentä prosenttia. Asiamiehelle annettiin se tyly vastaus, että kuninkaan tuli ensin suorittaa maksettavaksi langenneet entisten velkainsa korot; parlamentti oli ilmoittanut että laivamaksut eivät olleet laillisia, niistä ei hänen majesteettinsa saattanut viidestäkymmenestä prosentistakaan uutta lainaa toivoa. Jos asiamies tahtoi tarjota Itä-Intian komppanian takausta, saisi hän vaikka kuinka paljo, hyvänsä.
Smyrnan juutalaiset valittivat, että heidän Aleppossa olevat uskonheimolaisensa tunkivat heidän tielleen sekä pyysivät, ettei Ruben Zevi antaisi niille apuansa. Rahakauppias vastasi, että Aleppon juutalaiset tarjosivat hyvät takaukset; hän ei siis saattanut mitään tehdä estääksensä heitä toimissaan. Smyrna oli siksi varakas, että se itsekkin saattoi ylläpitää kilpailua. Samallaisen vastauksen hän oli antanut Alexandrian, Kapkaupungin ja Liman juutalaisille.
Konstantinopolin sulttaani Ibrahim lähetti erään juutalaisen uudestaan lainaa pyytämään. Hän tarvitsi kolmen kuukauden palkan janitschareille, jotka uhkasivat panna hänen pois valtaistuimelta samati, kuin hänen siihen olivat asettaneet. Ruben Zevi hankki tarkat tiedot asianhaaroista ja havaitsi Ibrahimin istuvan epävakaasti valtaistuimellaan, mutta antoi hänelle kuitenkin edeltäkäsin lainan 40 prosentista vakuuttaaksensa entisiä lainoja.
Viimeinen joka tänään ilmoitettiin, oli Ruben Zevin omia asiamiehiä Ranskasta, jossa hän rahoillaan auttoi kardinaali Richelieun vastustajapuoluetta. Asiamies toi huonoja uutisia. Orleansin herttuan kävi huonosti; kardinaali oli entistään mahtavampi. Ruben Zevi oli epäonnistuneeseen poliitilliseen vehkeeseen tuhlannut miljoonan. "Malttamusta", sanoi hän, "kardinaali ei ijankaikkisesti elää saata." — Kardinaali kuoli seuraavana vuonna. Vastaanotto päättyi klo 11, ja rahakauppias antoi määräyksiä lähetettävistä suoritustoimista, kun keisarillinen ajutantti astui sisään ja toi Ruben Zeville kirjeen, jossa häntä. kutsuttiin tulemaan kello neljä j.p.p. hovimarsalkka kreivi Trautmansdorffin luo. Konttooripalveliat katselivat toisiansa, tuumaten, tulisiko heidän herransa edesvastaukseen pantavaksi tuosta tuulesta otetusta pääsiäislammasjutusta?
Ruben Zevi vastasi:
"Viekää minun alammainen tervehdykseni hänen jaloudellensa hovimarsalkalle ja sanokaa, että minä määrätyllä ajalla tulen hänen luoksensa."
Kun kello löi neljä, ilmoitutti hän itsensä hovimarsalkalle hänen palatsissaan. Ruben Zevi saatettiin ihmettelevien kammaripalveliain ja hovimiesrivien ohitse kreivin syrjäkammioon. Sellaista suosiota ei juutalaiselle ollut koskaan osotettu. Hovimiehet kuiskasivat toisilleen, että sellainen kunnia luultavasti tulisi maksamaan Moseksen oppilaalle kauniit rahasummat.
Syrjäkammiossa oli keisari Ferdinand III:nen suosikki ja ensimmäinen valtiomies, kreivi Trautmansdorff, pitkä roteva herra, jonka muoto olisi ollut pelottava, ellei hänen viisas, hyväntahtoinen katseensa olisi herättänyt luottamusta. Hänen takanaan istui salakirjuri von Miltitz ja eräässä nurkassa viittaan verhottu tuntematon mies. Juutalainen jäi keskustelun aikana seisomaan eikä häntä myöskään, vaikka olikin vanha, pyydetty istumaan.