"Jos tämä laina olisi ainoana toimenani, niin pantit minun häviöön saattaisivat. Mutta tämä laina on satojen entisten panttina. Kylläpä kannattaa olla valtioille välttämättömän tarpeellisena. Minä ja keisari tarvitsemme toisiamme. Nimittäköön vain meitä rotiksi ja raatelia-eläimiksi; me imemme hänen valtakuntansa maitoa siksi, että meidän aikamme on tullut."
Kello 9 illalla ilmaantui Ruben Zevin linnaan vähäläntä mustanhiveä mies, joka ehtimiseen liikkuvine käsineen ja jalkoineen muistutti maassa matelevaa kuorieläintä. Se oli musta Kuntz.
"Mistä olet tämän neulan löytänyt?" kysyi häneltä Ruben Zevi, näyttäen hopealiljaa.
"Virran luona sen löysin", vastasi Kuntz. "Mies, sinä valehtelet. Sinä olet sen löytänyt sotatanterelta, josta muunkin saaliisi olet saanut."
"Mahdollista. En muista tarkoin. Minä löydän hyvin paljon."
"Tahdotko näistä kolmesta kiiltävästä guldenista puhua minulle koko totuuden, taikka tahdotko halukkaammin, että palveliani sinua ruoskivat ja ajavat ulos?"
"Köyhä mies pitää enemmän rahoista, kuin selkään saamisista. Mitä minä tietäisin? Minä ansaitsen leipäni missä saatan."
"Noh?"
"Se oli Neunburgissa."
"Arvasin sen. Baierilainen vai ruotsalainenko?"