"Kuollut kuin kuollut. Siellä oli sannassa jalka. Vedin ulos jalan, kaksi säärtä ja yksi poika."
"Elikö hän?"
"Mitenkä hän olisi kolmen jalan soran alla elänyt! Hänellä oli neula ja ruotsalainen taalari takin sisustaan neulottuna."
"Siis ruotsalainen. Ja sinä et pistänyt häntä kuoliaaksi saadaksesi häntä paremmin ryöstää?"
"Sellaisten rääsyjenkö takia? Saappaat eivät olleet guldeninkaan arvoisia. Vähän hän jaloillaan potki, on hyvin tavallista että kuolleet ihmiset potkivat."
"Hän eli siis vielä?"
"Tiedänkö minä sen? Hakatkaatte pää kukolta poikki, niin kyllä se sittenkin vielä lentää."
"Luuletko voivani tehdä sinulle joko hyötyä tahi vahinkoa?"
"Rahat saattavat aina tehdä sekä hyötyä että vahinkoa", — vastasi ruumiinryöstäjä ivallisesti nauraen.
"No hyvä, mene Neunburgiin, hanki itsellesi mitä tarkimmat tiedot pojasta, jolta neulan olet löytänyt. Mutta älä koetakkaan valehdella minulle; näethän, ettei se maksa vaivaa. Kaksikymmentä guldenia jos varmaan tiedät, että poika elää. Neljäkymmentä, jos saatat sanoa missä hän on. Sata, jos tuot hänen elävänä luokseni, ja hirsipuu, jos minua petät taikka laiminlyöt tehtäväsi. Ymmärsitkö?"