"Olen ymmärtänyt, sata guldenia."
Ja musta Kuntz lupasi pyhälle Hubertille hopeoitun vahakynttilän, jos pyhimys auttaisi häntä ansaitsemaan noin hyvää löytäjäispalkkaa.
Ruben Zevi tarkasteli uudestaan hopealiljaa.
"Saattaa tämä olla toinen, mutta saattaapa se myöskin olla toinen", sanoi hän miettiväisenä. "Miksikä en merkinnyt erilailla noita molempia neuloja? Miksikä et osaa puhua, sinä Claude Ballin kuljeskeleva lilja? Miksikä et saata kertoa kenenkä käsissä olet ollut?"
18. Seikkailuja Böhmissä.
Ratsasta, jos tahdot elää enemmän kuin puolen tuntia.
Kuukauden perästä tuli musta Kuntz takaisin muassaan poika, jonka hän vakuutti olevan saman, jolla hän oli havainnut hopeaneulan. Kertomus ei ollut huonosti kokoonpantu. Poika sanoi olevansa Ruotsista sekä seuranneensa käskyläisenä ruotsalaista sotaherraa; upseeri oli tullut haavoitetuksi sekä antanut neulan uskollisen hoidon palkaksi pojalle.
Ruben Zevi keskeytti tämän kertomuksen aivan jyrkästi muutamilla ruotsalaisilla sanoilla, joita hän aikoja sitten oli oppinut Puolassa sotavangeilta.
"Kuinka vanha sinä olet?"
Poika katsoi häntä hämillään ja vastasi änköttämällä: