Metsä taajeni, maa kävi louhikkoisemmaksi. Tultiin rotkotielle, vuorensolaan, jonka kylkijyrkänteessä puro, ahdattuna kapeaan onkaloon, vaahtoisena virtaili tuntemattomiin syvyyksiin. Matkustajat eivät uskaltaneet jatkaa matkaansa vaan pitivät itsensä onnellisina, kun vuorenrinteessä havaitsivat tuollaisen lammasnavetan, johon seudun paimenet tavallisesti olivat ajaneet laumojansa yöksi, siihen aikaan, kun Böhmissä vielä karjalaumoja löytyi. Tämä oli suuri katettu suojus, ilman akkunoita, ovia, tulisijaa ja lattiaa; harvat seinät ulottuivat vain puoliväliin suojan korkuutta, ja niin suuri se oli, että matkuejoukko mahtui sinne hyvin, hevosineen ja sälyineen. Vartioita asetettiin ulos, kuten sodassa ollessa; hevoset seisoivat satuloittuna. Valkea tehtiin, illallinen asetettiin esiin mukana olevista varoista, makuupaikkoja valmistettiin lehdistä ja varvuista.
Iltarukousta ei myöskään unohdettu, he olivat kaikki oikeauskoisia israelilaisia. Assar Kaba, Ruben Zevin tallimestari sekä hänen henkivartiastonsa johtaja, espanjalainen, sorea, voimakas juutalainen, tuskin kolmeakymmentä vuotta vanhempi, luki rukouksen ja sen jälkeen ensimmäisen Moseksen kirjan kahdeksannenkolmatta luvun:
"Jakob läksi Ber Sabasta ja meni Haramiin. Ja hän joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä, sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi ja makasi siinä paikassa. Ja hän näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joitten pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten. Ja katso, Herra seisoi niiden päällä ja sanoi: minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenellesi… Ja katso, minä olen sinun kanssasi, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut."
Nyt oli aivan pimeä; suuria vesipisaroita rupesi satelemaan. Matkajoukosta oli jo osa nukkunutkin, kun navetan ulkopuolelta kuului pyssynhanan napsaus, mutta valkeaa ei näkynyt, sillä ruuti oli kai käynyt märäksi. Kohta sen jälkeen ilmoitti vahti, että varjo oli hiipinyt hänen sivutsensa ja kadonnut pimeyteen.
Neljä miestä lähetettiin urkkimaan. He eivät vielä olleet takaisin palanneet, kun seinän ja katon väliseen avoimeen tilaan ilmestyi pää ja matala ääni sanoi:
"Gefahr! Gefahr! Todt gebrannt werden!" [Vaara, vaara! Tulla kuoliaaksi poltetuksi!]
Nyt kaikki, jotka nukkuivat, herätettiin, kaksi miestä lähetettiin ulos ja ne palasivat muutaman minuutin kuluttua sekä toivat muassaan puolikasvuisen pojan, retuisen, likaisen ja niin hirveän hurjan näköisen, että muutamat noista pelästyneistä israelilaisista tekivät ristinmerkin, samati kuin olivat nähneet katolilaistenkin tekevän, sillä peikkoja ja paholaisia vastaan ei mikään muu auttanut.
Vanki oli oitis antanut ottaa itsensä kiinni, koettamattakaan mennä pakoon. Häntä tutkittiin ja hän vastasi samalla matalalla äänellä, ikään kuin hän olisi peljännyt jonkun kuuntelemista:
"Gleich fort! Todt gebrannt werden!" [Kohta pois! Tulla kuoliaaksi poltetuksi!]
Tyytymättömänä tuohon lyhykäiseen vastaukseen, antoi Assar Kaba kahdella pyssyllä tähdätä poikaa ja kysyi, kuka hänen oli lähettänyt.