"Keisarillinen sotajoukko", sanoi nuorukainen, ollen vielä hengästyksissään kovasta ratsastuksestansa, "oli eilen aamulla Lausigkissa, heitä oli 19,000 miestä, 13,000 hevosmiestä ja 6,000 miestä jalkaväkeä, arkkiherttuan ja Piccolominin johdon alla. Kello kuusi lähti etujoukko marssimaan ja eilen ehtoolla tuli jalkaväki Kitscheniin, mutta hevosväki Eulaan. Neljän tunnin levon jälkeen lähdettiin taas liikkeelle ja kuljettiin rientomarssia läpi yön. Tänään kello yhdeksän edeltäpuolen päivän levähdettiin Röthan ja Magdebornin välillä. Hämärän aikana kolme tuntia sitten oli etujoukko Gaschvitzissa. Kuulin heidän sanovan, että arkkiherttuan tähtientutkia oli luvannut heille voittoa sekä että he huomenna ennen pimeän tuloa ennättäisivät koputtamaan Leipzigin porteille."
"Olet ollut heidän leirissään?"
"Olen seurannut heitä Lausigkista ja viettänyt kaksi yötä taivas-alla heidän kanssaan."
"Odota uusia käskyjä!"
Nuorukainen lähti. Torstenson kääntyi Slangen puoleen:
"Stenbock ei vielä ole ilmoittanut vihollisten marssimisesta.
Saattaako kenraalimajuri luottaa tuohon poikaan?"
Slange, joka nykyään oli kenraalimajuri, vastasi: "Hän on
Neunburgissa koetuksen kestänyt."
"Hyvät herrani", jatkoi sotamarsalkka, "tässä tullee tarpeelliseksi muuttaa suunnitelmaa. Jos Stenbock ennen keski-yötä ilmoituksillaan todistaa, että pojan tiedonannoissa on perää, niin piiritys lakkautetaan. Meidän ei ole hyvä asettua keisarillisten ja kaupungin väliin. Valmistakaa kaikki lähtöä varten valmiiksi: kaupungin ympärille asetetut vahtimiehet jäävät paikoilleen vastaiseksi. Me menemme Parthen yli Schönefeldin luona ja marssimme Breitenfeldiin. Ei mitään turhanpäivästä kiirettä. Siinä kyllä, että alamme marssia, kun Stenbock on täydentänyt pääjoukon ja vihollisten etujoukko on ehtinyt meidän lähtöämme todistamaan. Minä toivon, että lähtömme näyttäisi järjestämättömältä pakenemiselta. Ymmärrättekö minua?"
Nuot vanhat sotapäälliköt, jotka olivat kaikkiin sotatemppuihin tottuneet, ymmärsivät johtajaansa, mutta nuori pfaltzkreivi ei häntä käsittänyt. Mikä häväistys! Voittoon tottuneen joukon luultasiin pakenevan vihollisia!
Keski-yön aikaan saapui sananlennättäjä Connevitzista. Stenbockin ajutanttia kuulusteltiin samalla kuin Slangen tiedusteliaa. Molempien kertomukset olivat yhtä pitävät muuten, paitsi että viimeksi mainittu tunsi vihollisen voiman niin tarkkaan, että oli lukenut jokaisen rykmentin, jokaisen ratsasjoukon ja jokaisen kanuunan.