"Ei, kenraali. Vanha juutalainen oli hyvä minulle, hän antoi minulle kaikkea, mitä toivoa saatoin, paitsi vapautta, ja kutsui minua pojaksensa."
"Ja kuitenkin sinä pakenit?"
"Kauppiaita!" vastasi poika kohottaen olkapäitään, tapa, jonka hän oli Aake herran luona ennen oppinut.
"Sinä palvelit minua yhtä pelkäämättä, kuin Gordoniakin. Sinä lähdit toisen kerran melkein varmaan kuolemaan, kun tarjosit itsesi vihollisia vakoilemaan heidän omassa leirissään. Mitenkä sinä vihollisten epäluuloja vältit Lausigkissa ja marssissa Gaschvitziin?"
"Me olimme edellisenä päivänä ottaneet kiinni vähäisen böhmiläisen torven soittajan. Minä otin hänen sotilaskirjansa, vaatteensa, nimensä, saatin puhua hänen kieltänsä, puhaltaa hänen torveansa ja tunsin hänen kotiseutunsa."
"Minä käsitän. Mutta tästä en aikonut puhua. Oletko tosiaankin
Suomessa syntynyt?"
"Niin sanotaan."
"Sinä et koskaan tuntenut vanhempiasi?"
"En."
"Kummallista! Sinä olet erään henkilön näköinen, jonka minä nuoruudessani näin Marienburgissa, ja jota en milloinkaan saata unhottaa. Se oli nuori nainen… juutalais-nainen."