Hevoset olivat valjaissa. Matkustavaiset sanoivat jäähyväiset torpan vieraanvaraisille asukkaille.
"Holhokaatte näitä pienokaisia siksi, että laillinen holhoja määrätään!" varoitti mestari. "Minä siksi tallennan heidän kastetodistuksensa ja omaisuutensa. Antakaa kuolleesta tehdä kiitos kirkossa, mutta älkää pitäkö kiirettä hänen maahanpanemisellaan, sillä ehkäpä häntä kysyttäisiin vielä. Minä kirjoitan kirkkoherralle; tämän naisen pitää pääsemän siunattuun maahan, hän ei ole mikään mustalainen."
"Noh, mestari", lausui Lydik Larsson, kun taas reessä istuivat, "te sanoitte eilen, että viime yö oli kummallinen yö. Mitä nyt sanotte yön lapsista?"
"Minä sanon, että Hän, joka johtaa aavan meren aallot, johdattaa yhtä ihmeellisesti ihmisten tiet. Tähdet ilmoittavat alun ja joskus myöskin kulun, mutta loppu on Herran. Varmaankin vaarallinen on tämän yön juuri, mutta Herra kasvin antaa. Rukoile noitten lasten puolesta, Lydik, sillä he sitä tarvitsevat! Minun aikani on määrätty, minä en tulevan talven lunta näe."
Maantien-mutkassa, jossa Kaskaksen torppa katosi näitten matkustavaisten näkyvistä, katsoi Sigfrid mestari vielä kerran taaksensa ja rukoili: "Advigila Domine!" Ja lisäsi sitten vielä, katsoessaan herrojen reenjälkiä, jotka lumessa näkyivät: Advigilate, domini!
3. Satulaton ratsastaja.
Ja tuollainen nulikka lähetetään matkaan!
Tullimies Lydik Larsson oli väittänyt, että nuot arvoisat herrat, jotka Joulukuussa 1626 kävivät Kaskaksen torpassa, eivät nähneet enempää kuin mitä silmäin edessä oli. Tullimieskin saattaa erehtyä, varsinkin, kun hän monen mielestä juuri on petettäväksi luotu, mutta tällä kertaa hän kuitenkin oli arvannut oikein. Herrat, Juho Knuutinpoika Kurki sekä Aake Henrikinpoika Tott eivät joutuneet ajattelemaan maantieltä tulleita köyhiä lapsia, heillä kuin oli tärkeämpiäkin tehtäviä. Juho herra oli Turun linnasta muuttanut päälliköksi Wiipurin linnaan ja sieltä taas Turkuun hovioikeuden presidentiksi. Sen lisäksi hän jo toisella jalallaan seisoi valtaneuvoksena Tukholmassa sekä kantoi eurooppalaista sotaa hartioillaan. Aake herrasta oli tullut kenraali, valtaneuvos ja vihdoin sotamarsalkka. Hän oli väsynyt auraamasta tietä Puolan ja Saksan kautta Ruotsin sotajoukolle, ja eli nyt ruhtinaallisessa loistossa Ekolsundissa lähellä Enköpingiä Ruotsissa, mutta oli välimiten karhunajossa Suomessa Kirkniemessä ja Lavilassa.
Yön lapset kasvoivat huomaamattomina torpassa, tasaten kasvattivanhimpainsa köyhänpuolisen elannon. Dordei oli säännöllisesti joka toinen vuosi lahjoittanut miehelleen tulevaisen rengin tahi piian: hänellähän ei ollut varaa lahjoittaa miehelleen kahta yhtä haavaa. Tästä säästäväisyydestä huolimatta oli torppa kuitenkin hyvin varustettu, sillä kun nyt kymmenen vuotta jälkeen edellä kerrottuja tapauksia taaskin näemme sen turvekaton, on siellä jo seitsemän omaa lasta ja kasvattien kanssa yhdeksän. Tällä lukuisalla joukolla oli hyvä ruokahalu sekä yhtä ihmetyttävä voima pian saada läpiä pieniin välttämättömän tarpeellisiin vaatteihinsa, jotka kesä-aikana olivat aivan vaatimattomat: silloin heitä verhosi ainoastaan karkea paita, mutta talvis-aikana tarvittiin heille koko joukko lisävaatteita, jotta tarkenivat olla ulkotyössä, pojat jäniksiä pyytämässä ja tytöt äitiänsä auttamassa navetassa ja kaivolla.
Kaikki kävi jotenkin hyvin päinsä niin kauan, kuin herrojen elatus-rahat kilisivät nahka- ja silkkikukkaroissa. Olihan niistä pantu ensi varaksi säästöön Kustaa II Aadolfin uuden kauniin Raamatun hintakin, jota raamattua nyt luettiin aamuin illoin. Mutta oli jo aikoja kulunut siitä, kuin nahkakukkarossa kilinää kuului ja silkkinen, sehän oli tyhjänä koreuksena vain, herrat olivat kaukana eivätkä olleet antaneet mitään tietoja itsestään. Missä siis Sigfrid mestari oli, lasten ensimmäinen ystävä ja auttaja? Hän oli jo 1627 lähtenyt tästä pimeästä mailmasta loistavien tähtiensä luo, kuten hän oli ennustanut. Ei kukaan muu tahtonut vaivata itseään hoitamalla kahta mustalais-lasta, joittenka syntyperästä tahi sukulaisista ei saatu pienintäkään tietoa, ja siis oli Tuomas Kask määrätty lasten lailliseksi hoitajaksi.