Aake herra katseellaan mittasi poikaa kiireestä kantapäähän, eikä se väli ollutkaan pitkä.
"Sinun? Ja tuollainen nulikka lähetetään matkaan, pilaamaan tämmöistä hevosta! Mitäpä, nasikka? Ratsastatko sinä ilman satulaa ja suitsia?" Sotamarsalkka nauroi niin, ett'ei hän sillä lailla ollut nauranut sitte, kuin hän viimeksi Isolanin kroatien parissa oli käynyt.
Bennu jäi sanattomaksi kuullessaan tuollaisen jättiläisnaurun. Hän tirkisteli uteliaasti ja ihmetellen noita uljaita satulavarustuksia.
"Sinusta Lauri Palikka saattaa tehdä hyvän ratsastajan, jahka olet saanut sääret tarpeeksi pitkät", jatkoi sotamarsalkka suopeammalla äänellä ja ravisteli poikaa sillä tavoin, että Bennun pienet hartiat rutisivat. "Sinä saat seurata mukana Kirkniemeen sekä ruveta Klaus poikani tallimestariksi. Hevosen minä anastan kuten piru Wallensteinin."
"Piili on isäni ja minun hevonen", kirkasi Bennu, joka taas joutui intoihinsa kuullessaan tämän uhkauksen. "Vouti ryösti meiltä Piilin!"
Pojan tuota sanoessa oli voudin rengit saavuttaneet matkustajat ja kutsuttiin sotamarsalkan luo. He kertoivat koko tapauksen: Hevonen oli Kaskaksen torpasta.
"Hyvä", sanoi Aake herra. "Se on kruunun ja minä otan sen." Ei siihen aikaan pitkiä puheita torpparin hevosesta pidetty.
Matkaa jatkettiin, ja Bennu sai ratsastaa Pillillä, jota eräs ratsastaja talutti päitsimistä.
Kun Kaskaksen torpan ohi kuljettiin, sanoi Lauri Palikka herralleen:
"Tässä se oli, kuin teidän armonne kymmenen vuotta takaperin seisoi kummina mustalaislapsille."