"Arvoisa isä puhuu oikein, samaa olen minä hänelle sanonut monta monituista kertaa. Mutta nähkääs, Hagar, hän on semmoinen, ettei hän koskaan saa kyllänsä: hän on lukenut koko raamatun alusta loppuun, koska me sen siunatun kirjan ostimme, kuten arvoisa isä muistanee, lasten elatusrahoilla. Joka-ikisen painetun sanan hän siitä muistaa. Moseksen ja kaikki profeetat, sillä hän rupesi aivan itsestään lukemaan jo viiden vuoden vanhasta. Kun minä sanoin hänelle: tuo on A, niin hän jo kaikki puustavit tiesi. Jumala nähköön, talvella hän lukee lieden ja päretikun ääressä; kesällä, kun herään, istuu hän jo taas silmät kirjassa. Mitä ihmettä minä tulen ja teen sille lapselle? Kun hän jotakin on lukenut, tahtoo hän siitä myöskin selitystä, koska siinä löytyy paljo, jota ei luinen eikä minun järkeni käsitä. Ja minä nyt sitte olen sen niin mielessäni tuuminut, että olisi hänelle hyödyllistä, jos hän saisi arvoisalta isältä lainata sellaisia kristillisiä kirjoja, jotka opettavat Raamattua oikein käsittämään."
"Kuuleppas nyt mitä minä sanon, Dordei muori; näettehän, että on väkeä, jotka minua odottavat, minulla ei ole aikaa hullutuksiin nyt. Sellainen halu, joka tahtoo saada oikean selon ja käsityksen kaikesta, on pahasta. Jos lapsi olisi poika, neuvoisin teitä lähettämään häntä kouluun Helsinkiin, jos teillä on varaa, mutta joll'ei teillä ole varaa, niin tekisitte hänestä rehellisen talonrengin, se olisi kyllin hyvä ammatti ja liiankin hyvä, koska olen kuullut, että noitten lasten sanotaan olevan mustalaislapsia. Vaan koska lapsi on tyttö, niin hänen halunsa oikeaan käsitykseen ei ole muuta kuin käärmeen petos paratiisissa hyvän- ja pahantiedon puun ääressä. Muistattehan, että minä keväällä saarnasin syntiinlankeemuksesta. Eikö hän häpeä, tuommoinen köyhä raukka, ja vieläpä lisäksi tyttö, kun tahtoo oppia raamatun oikeaa tolkkua. Antakaa hänelle vitsaa eikä kirjoja! Mitä hänen tarvitsee tietää? Opettakaa häntä lehmiä hoitamaan, leipää leipomaan ja lattiaa pesemään, siinä on hänelle kylliksi oppia."
"Mutta, arvoisa isä, sen hän kaikki osaa paremmin kuin kukaan muu hänen ikäisensä!" väitti Dordei muori itkusilmin. "Hän on niin taitava nyt jo ja niin ahkera askareissa, että mitä hän lukee, sen hän tekee salaa väliaikoina ja pyhinä. Arvoisa isä tekisi nyt vain hyvin ja lainaisi hänelle jonkun kristillisen postillan, josta ei arvoisa isä enään tahdo saarnata; sehän, Jumala auttakoon, ei saata olla pahasta."
Pietari Tavia katseli tuota luvunhaluista tyttöä, joka seisoi siinä punastuneena ja ujoudesta silmät alaspäin luotuna huomioonsa ottaen joka epäsuopean sanan, jonka pappi sanoi.
"Vai niin", sanoi hän, "sinäkö olet lukenut koko raamatun? No, sanoppas nyt minulle, mikä se oli, jota Israelin kansa kutsui riemuvuodeksi?"
"Kolmannen Moseksen kirjan 25 luvussa, 11 värsyssä on kirjoitettuna:
'Sillä se viideskymmenes vuosi on teidän riemuvuotenne'."
Kirkkoherra aukasi raamattunsa, sillä hän ei muistanut värsyä, ja havaitsi vastauksen oikeaksi. Tämä arvoisa mies räpäytti silmiään, jatkaen:
"No koska sinulla on hyvä muisti, niin kerroppas myöskin, mitkä juutalaiset kotiin palasivat Serubabelin kanssa Babelin vankeudesta?"
"Se löytyy Nehemian kirjan 7 luvussa, 7 värsystä aina 64:teen värsyyn: Jesua, Nehemia, Asaria, Raamia, Nahamani, Mordechai, Bilsan, Misperet, Bigvai, Nehum, Baana…"
"So, soh, kyllä riittää! Huomaan että osaat jotenkin hyvin. Tämä on, lapsi rakas, hyvä muisti, mutta se ei vielä hetikään ole hyvä käsitys."