"Arvoisa isä puhuu aivan oikein", sanoi Dordei, "sitähän minäkin olen sanonut hänelle. Mutta hän silloin vastaa, että hän juuri sentähden tahtoo oppia käsittämään."
Nyt kirkkoherran maltillisuus meni menojaan.
"Ja minä olen sanonut, että sellainen halu naisilla ei ole muuta kuin paholaisen juonia. Naisen tulee palvella, ja olla miehellensä alammainen sekä kasvattaa lapsiansa kurissa ja nuhteessa. Naisten tulee olla Saarana eikä Eevana. Muistakaa se, hyvästi!"
Dordei läksi suruissaan tyhjin toimin. Ovella seisoi tullimies, ja kuiskasi hänelle:
"Odota minua veräjällä, minä tahdon kanssanne puhua!"
Lydik Larsson toi esiin asiansa, jota varten hän pappilaan oli tullut. Hän sai kuulla pitkiä puheita huonoista ajoista, sodasta ja katovuosista. Mutta Karjan pitäjään oli siunattu hyviä humalistoja, ja kaksikymmentä säkkiä täytettiin tullimiehen varalle. Koko tämä seutu myi humaloita, ja Tammisaaressa oli niitten parhaat markkinat.
Veräjällä Dordei ja tyttö odottivat. Tullimies oli hänen tuntenut, kuullut keskustelun, sekä havainnut sydämmessään jonkunlaisen tunteen täyttämättömästä velvollisuudesta, kun hän muisti, että hänkin oli ollut noitten mahtavien herrojen muassa yön lasten kummina. Siihen aikaan ei vielä tuota ystävän palvelusta turvattomia kohtaan otettu niin helpolta kannalta, kuin meidän päivinämme.
Hän sai nyt kuulla lasten lyhyen elämänhistorian. Se päivä jolloin Piili ryöstettiin ja Bennu katosi, oli ollut merkillinen päivä torpanväen yksitoikkoisessa elämässä. Sitte kuin voudin rengit Uuskylässä olivat kertoneet miten olivat pakolaisia takaa ajaneet, oli Tuomas Kask vanhimman poikansa parissa lähtenyt Kirkniemeen pyytääksensä takaisin poikaa ja hevosta. Hän olisi yhtä hyvin saattanut kiveltä oikeutta anoa. Sekä kodissa että sen ulkopuolella eli Aake herra aina kuten sotakentällä ja sotakentällä otetaan saalis, siellä ei ole vetoomisen varaa. Vähällä oli, ettei torppari saanut vastausta tallimestarin ratsuruoskasta, ennenkuin havaittiin, että hän oli palvellut ratsastajana Eevert Hornin väessä, ja Horn oli sekä Torsten Stålhandsken että Aake Tottin ja kaikkien mestari. Luopua Piilistä, siitä ei puhettakaan; kuningas itse, jos olisi elänyt vielä (tässä Aake herra teki kumarruksen totutun tavan mukaan) ei olisi rohjennut koskea hevoseen, joka seisoi Kirkniemen tallissa; mutta koska Tuomas Kask oli ollut Eevert Hornin ratsastaja, tuli hänen saada Piilin sijasta valita paras työhevonen tallista.
"Kuinka monta kuormahevosta meillä on, Lauri Palikka?"
"Ne eivät kuulu minuun, teidän armonne; vouti hoitaa tuota maanviljelys-roskaa. Sen tiedän, että täällä Kirkniemellä on meillä kolmekymmentäkuusi hevosta ratsasjoukkoa varten varustettuna, sekä kaksikymmentäneljä Lavilassa ja kaksikymmentäneljä Ekolsundissa."