"Hyvä, Palikka. Anna tämän miehen tässä saada kuormahevonen, patillinen tahi patiton. Pojan minä pidän; hän saapi opettaa Piiliä ratsuksi, olen antanut asettaa lyhyet jalustimet hänen säippärä-sääriänsä varten. Onpa hän minun kummipoikani! Ja onpa hän jo opettanut Klaus poikaani kiipeämään olallensa ja siitä satulaan."
Dordei huokasi, kun hän tullimiehelle kertoi tuon tärkeän tapahtuman, jolloin hänen Tuomaansa sai vanhan, hylätyn, tylsäkavioisen ratsuhevosen Piilin sijasta.
"Poika parka on nyt Aake herran. Rajuluontoinen hän oli ennen ja virmapäiseksi hän Kirkniemellä tulee noitten jumalattomien ratsastajien parissa. Tuomaan oli paha mieli Piilistä, mutta hän olisi vielä lisäksi antanut hiirakonkin, jos Aake herra olisi antanut hänen pitää Bennun."
Tullimies kuunteli maltillisesti tuota pitkää kertomusta sekä kysyi sitten, mitä Dordei nyt aikoi tehdä Hagarin suhteen.
"Sitä mitä köyhät ihmiset tekevät vielä köyhempien suhteen, he tekevät työtä henkensä ja kehnon ruoan edestä. Vilua ei hänen tarvitse kärsiä ja, jos jonkun täytyy nälkää nähdä, niin minä sen teen."
"Tyttö tahtoo lukea?"
Dordei lykkäsi oikean kämmenensä vasempata vasten ylenkatseellisella liikkeellä.
"Kuulittehan mitä arvoisa isä sanoi. Mitä tytönräppänä tekee raamatun oikealla käsittämisellä? Mitä hänen tarvitsee tietää?"
"Saattaapa kyllä olla perää noissa sanoissa, Dordei, koska suuri-oppiset kirjat ovat miesväkeä varten kirjoitetut. Mutta Hagar ei ole kuten muut lapset. Kuulinhan itse mitenkä hän arvoisalle isälle vastasi niin, että hiukset pystyyn nousivat. Arvoisan isän täytyi mahtinsa vuoksi näyttäytyä tyveneltä, vaikka minä kyllä huomasin hänen säpsähtävän."
"Noh, mitä sitten? Paljon vettä järveen sataa, kova päivän paiste kalliota kuumentaa. Rahaa sitä olla täytyy, ennenkuin oppia saa, ja sen lisäksi, mitähän minä siihen voin, että Hagar on tyttölapsi? Hän saa piikana palvella Uuskylässä. Ehkäpä hänestä tulee kuten minustakin on tullut torpparin vaimo. Kuumentakaa kalliota!"