"Taivaassa, ratki taivaassa
Ijäinen päivä on,
Se valossansa kirkkaassa
Myös voittaa auringon;
Se päivä kirkas loistava,
Ain' ijäisesti paistava
On Herra Sebaot!
Taivaassa, ratki taivaassa
On autuus määrätön,
Siell' enkelien seurassa
On riemu verraton;
Ja kasvoista niin kasvoihin
Siell' nähdään Herra korkehin
Herramme Sebaot."
Tuurholman nykyisistä, suurilla kustannuksilla rakennetuista käytävistä ei siihen aikaan eikä moniin vuosiin perästäpäinkään näkynyt yhtäkään jälkeä. Tullimies kiipesi pitkin louhikkoista polkua ylös vuorenhuipulle ja havaitsi Hagarin sen korkeimmalla kukkulalla ihailemassa tähtitaivasta, joka ensimmäisessä syyspimeässä katseli alhaalla aaltoilevaa levotonta merta. Ilta oli selkeä, mutta myrskyinen. Tuolta mustalta näyttämöltä, etelässä olevalta Suomenlahdelta, tuli puuska puuskan perästä viruttelemaan noita harmaita kallioita, jotka sittemmin saivat komean Svean linnan (Wiaporin) nimen, havaitsi ne taipumattomiksi, priiskotteli niitä vahdollaan ja pyöri sitten Kronbergin selän ylitse sekä sekaantui rannikoilla honkien takkuisiin hiuksiin. Tytön vartalo kuvautui selvästi taivasta kohden. Hänen hameensa liehui tuulessa; hänen pitkät, mustat palmikkonsa olivat siteistään irtaantuneet tuulen leluiksi; oikean puolisen etusormensa ojensi hän kohden suurta tuntematonta tähteä, joka näytti häntä katselevan sekä jättävän hänen silmiinsä kummallisen heijastuksen. Lapsen-olennossa tuolla vuorella oli pimeässä, tähtivalossa tuulen vinkuessa ja aaltojen kohistessa jotakin niin yksinäisen surullista ja niin ihmeellisen lumoavaa, että tullimies ajatteli Sigfrid mestarin kiertotähtiä ja yön lapsia.
"Mitä sinä näin myöhään pimeässä vuorella teet?"
"Minä luen tähtiä."
"Luet tähtiä? Mitä hullutusta se on?"
"Esaias sanoo, että Jumala vie taivaan sotajoukot esiin luvun mukaan sekä kutsuu heitä kaikkia nimeltä."
"Raukka, tahdotko tehdä mitä Jumala tekee?"
"Hoh, en suinkaan. Mutta Amos sanoo, että Jumala rakentaa portaitansa taivaassa. Enkö saa lukea taivaan portaita?"
"Tule alas! Täällä tuuli sammuttaa sielun kuten kynttilän." Ja tullimies ajatteli itsekseen, että tyttö oli pelkkä lapsi. Ainoastaan taitamaton lapsi tahi suuri taivaankartan tuntia rupeaa tähtiä lukemaan.