"Mitä tahdot oppia?"
"Ensin taivaan, sitte maan", vastasi tyttö sellaisella varmuudella, kuin ihmisellä sillä iällä on, jolloin hän luulee kykenevänsä kaikkeen, tahtienkin lukemiseen.
Tullimies nauroi.
"No, no, ei mitään muuta? Lukea ja kirjoittaa sinä osaat, mutta mitä
Pietari sanoo lasku-opista?"
Teini tuumi, että lasku-taito oli vaikea oppi monelle miehellekkin, saatikka sitten tytölle. Hagar sai alkaa kertomalla kaksi kertaa kaksi.
"Saanko minä käydä koulua poikien kanssa?" kysyi tyttö.
Tullimies matki Dordeita tehden samallaisen liikkeen kuin hänkin, oikealla kämmenellään vasempaa vasten. Teini vastasi, ettei se käynyt päinsä. Koulussa luettiin latinaa.
"Antakaa minun lukea latinaa!"
"Sinunko?" Nuorukaisenkin kalpeaa muotoa hyvänlaatuinen hymyily valaisi, kun hän vastasi: "On tosiaankin löytynyt eräs tyttö, joka luki latinaa eikä ainoastaan latinaa, vaan vieläpä kreikkaakin ja paljon muuta vielä sen lisäksi. Hän oli ainoa koko Ruotsin valtakunnassa, mutta hän olikin valtaneuvoksen tytär. Hänen nimensä oli Vendela Skytte."
"Kiitettiinkö häntä paljon?"