6. Cannabis.
Sanalla animus on myöskin feminini muoto: anima.
Hagar oli Pietari Luthin johdolla ruvennut laskuoppia harjoittelemaan, sekä suorittanut quatuor species, neljä ensimmäistä laskutapaa, vähemmässä ajassa, kuin joku toinen olisi kertomataulun oppinut. Opettaja oli aikonut päättää opetuksensa jakolaskuihin, koska hän piti sitä suurimpana määränä, mitä naiselle oli mahdollista opettaa, mutta muutamassa päivässä oli tuon rajan ylitse käyty, ja jopa marssittiin murtolukuihin. Siinä mentiin eteenpäin samaa hillitsemätöntä vauhtia. Äkkiarvaamatta oli käsillä regula de tribus, päätöslasku, ja sillä tapaa sitä jatkettiin siksi, että tuon hengästyneen opettajan vihdoin täytyi tunnustaa, että hän nyt oli opettanut tytölle kaiken luvunlasku-oppinsa. Mutta jos Pietari Luth oli antanut yhden sormen, niin kylläpä hänen oppilaansa piankin otti koko käden. Hän havaitsi itsensä askel askeleelta johdatetuksi uusille tieto-urille. Hän piirsi karttoja santaan sekä opetti tytölle maantieteen alkeet. Seuraava askel johdatti tuohon vähään, mitä siihen aikaan tiedettiin luonnon valtakunnasta. Vielä askel, niin oltiin raamatunhistoriassa. Sieltä tultiin keisari Augustukseen ja Romaan ja sieltä viisausopin ääriin. Kaikki kävi ikään kuin lumoamalla. Mutta arvoituksen yksinkertainen selitys oli se, että 1600-vuosiluvulla ei korkeimman koulun läpikäynyt teini osannut sen vertaa, mitä 19:ta vuosisadan toisen luokan oppilas osaa, kun ei latinaa eikä kreikkaa lukuun oteta, sillä niissähän he olisivat voittaneet nykyajan professorit. Kun tuo hämilleen joutunut opettaja havaitsi oppivaransa äkkipikaa loppuvan, sekä tunsi itsensä olevan noihin yhä karttuviin kysymyksiin vastauksia vailla, selitti hän, että hänen opetustuntinsa nyt olivat päättyneet.
Hyvillä lahjoilla varustetun lapsen ja opettajavirkaansa mielistyneen opettajan välille syntyy usein tuttavallinen ystävyys. Teini istui oppilaansa parissa vanhan tammen alla Tuurholman pihassa. Hagar taittoi tammesta oksia sekä lisäsi niihin hanhenruskoja ja voikukkia, joita pihassa kasvoi, sekä sitoi niistä kiehkuran, jonka hän pani teinin ruskean hatun ympäri, katsoi sitten viekistellen opettajansa silmiin sekä pyysi kaikkein mielistelevimmällä äänellään, joka ei ollut vallan vapaa keikailemisesta:
"Opettakaa minulle latinaa!"
Pietari pakeni kiirein askelin. Hän ei luottanut lujuuteensa. Tuo takkiaismainen tytöntynkkä, joka vielä oli siinä iässä, jolloin lapsille vitsaa annetaan, oli vastustamaton. Mistä hän sen oli oppinut? Ei suinkaan Kaskaksen torpassa, ja vielä vähemmän Tuurholman karjapihassa.
Hagar oli saanut luvan mennä seuraavana aamuna aikaisin Antti Hackspetin parissa metsään linnun-ansoja katsomaan. Saalis oli hyvä ja vanha sotilas parhaalla tuulellaan. Paitsi pyitä, oli hänellä kannettavana myöskin suuri metso, johon hänen tarkka luotinsa oli sattunut.
He istuivat levähtämään kaatuneen hongan päälle rannalle sekä ottivat esiin muassa olevat ruokavarat, kuivaa leipää ja putinallisen maitoa. Syyskuun ensimmäiset auringon säteet kimaltelivat märässä ruohikossa sekä hopeoitsivat vähäisen virtapaikan. Hertonäsin salmessa. Tuhannet kirjavat sienet, vuoden-ajan lapset, peittivät uhkealla värivaihdollaan Tapiolan emännän sammalviheriät hameenliepeet.
"Antti", sanoi Hagar, "mitenkä olet saanut niin kummallisen nimen?"
"Sen täytyy olla spett, eikä spet", vastasi sotilas sellaisella kummallisella naurulla, joka välistä valaisi hänen ruskettunutta naamaansa.